Tyypin 2 diabeteksen hoidossa voidaan käyttää monia eri lääkkeitä. Hoito aloitetaan yleensä tabletein, ja sitä voidaan myös tehostaa eri tavoin vaikuttavin tabletein. Joskus hoitoa joudutaan tehostamaan myös pistettävin lääkkein. Lääkehoitoa ei alussa tarvita välttämättä lainkaan, jos diabetes todetaan varhaisessa vaiheessa ja ruokavalion muutokset, laihduttaminen ja liikunnan lisääminen pitävät verensokerin normaalina. Jos tauti pääsee etenemään, tarvitaan yleensä yhtä aikaa useita eri lääkkeitä, mukaan lukien insuliini.

Diabeteslääkkeitä ovat:

Metformiini

Metformiini on suomalaisen Käypä hoito -suosituksen mukaan ensimmäisenä käytettävä lääke tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Lääkehoito suositellaan aloitettavaksi heti diagnoosin yhteydessä. Hoitoa jatketaan 3—6 kuukautta, jonka jälkeen sen teho tarkistetaan ja arvioidaan. Jos toivottua hoitotulosta ei ole saavutettu, metformiinin rinnalle voidaan aloittaa toinen lääke.

Tyypin 2 diabeetikon ensisijainen lääke on metformiini. Se parantaa elimistön oman insuliinin tehoa kohde-elimissä ja vähentää maksan sokerintuotantoa.

Metformiini-lääkitys aloitetaan ottamalla annos kerran päivässä. Annosta nostetaan noin viikon välein. Metformiini kannattaa ottaa ruokailun yhteydessä, jolloin vatsavaivoja esiintyy vähemmän. Metformiinia voidaan käyttää myös yhdessä muiden tablettimuotoisten diabeteslääkkeiden ja insuliinin kanssa. Metformiini ei lihota eikä laske verensokeria liian matalaksi, sillä se ei lisää haiman insuliinineritystä.

Gliptiinit

Gliptiinit, eli sitagliptiini, alogliptiini, linagliptiini, vildagliptiini ja saksagliptiini, lisäävät suoliston erittämän GLP1-hormonin pitoisuutta ja sitä kautta haiman insuliinineritystä silloin, kun verensokeri on koholla.

Gliptiinit sopivat erityisesti aterianjälkeisen verensokerin kohoamisen hoitoon.

Gliptiinejä voi käyttää myös muiden suun kautta otettavien diabeteslääkkeiden kanssa. Gliptiinit eivät lisää matalan verensokerin vaaraa, sillä ne alentavat veren sokeripitoisuutta vain silloin, kun se on koholla. Gliptiinit eivät myöskään aiheuta lihomista.

GLP-1-pistokset

Inkretiinimimeetit eli GLP-1-analogit (eksenatidi, liraglutidi) lisäävät haiman insuliinineritystä, kun verensokeri on koholla. Ne annostellaan pistoksena ihon alle tai tablettina suun kautta. GLP-analogit alentavat painoa lähinnä ruokahalua hillitsevän vaikutuksen ansiosta.

Haittavaikutuksena esiintyy yleisimmin pahoinvointia.

Insuliinit

Insuliinit jaetaan vaikutusajan perusteella pika-, lyhyt-, pitkä- ja ylipitkävaikutteisiin insuliineihin. Insuliinia annostellaan esitäytetyillä tai vaihtosäiliöllisillä insuliinikynillä, ruiskulla ja neulalla tai insuliinipumpulla.

Tyypin 2 diabeteksessa insuliinilääkitystä voidaan tarvita vaikeutuneen hyperglykemian hoidossa tai insuliininpuutteesta kärsivillä potilailla. Insuliinihoidon muoto eli insuliinin laatu, annosten koko, pistosten määrä ja pistosajankohdat vaihtelevat yksilöllisesti. Tyypin 1 diabetekseen kuuluu jatkuva, elinikäinen insuliinihoito.

Jokaisen tyypin 2 diabeetikon kohdalla arvioidaan yksilöllisesti, milloin insuliinihoito on aiheellista.

Jos verensokeritaso on kovin korkea jo diabeteksen toteamisvaiheessa, voi insuliinihoito olla tarpeen heti alussa.

Lääkäri antaa ohjeet insuliiniannoksesta ja mahdollisista muista lääkkeistä. Hoitajan kanssa puolestaan käydään läpi oikea pistostekniikka ja tarvittavien apuvälineiden käyttö (esim. verensokerimittari). On tärkeää opetella säätelemään insuliiniannosta kotona tapahtuvien verensokerimittausten perusteella.

Sulfonyyliureat 

Sulfonyyliureat eli glimepiridi ja glipitsidi lisäävät haiman insuliinieritystä. Ne alentavat sekä aterian jälkeistä verensokeripitoisuutta että paastoverensokeria.

Sulfonyyliureat saattavat laskea verensokerin liiankin alas esimerkiksi rasituksen yhteydessä tai ateriavälin pitkittyessä, jonka vuoksi sylfonyyliurealääkkeet tulee ottaa ruokailun yhteydessä. Sulfonyyliurean rinnalla käytetään usein jotain muuta diabeteslääkettä, kuten metformiinia tai insuliinia.

Sulfonyyliureat voivat aiheuttaa painonnousua.

SGLT-2:n estäjät

SGLT-2:n estäjät eli ns. glukoosinpoistajat (dapagliflotsiini ja empagliflotsiini) lisäävät glukoosin erittymistä virtsaan. SGLT-2:n estäjät pienentävät sekä aterianjälkeistä glukoosipitoisuutta että glukoosipitoisuuden paastoarvoa. Normaalisti glukoosia ei juuri erity virtsaan.

Glukoosinpoistajien etuina ovat vähäinen hypoglykemiariski ja lievä painon lasku.

Glitatsonit

Insuliiniherkistäjät eli glitatsonit (pioglitatsoni) lisäävät maksan, lihasten ja rasvakudoksen herkkyyttä insuliinille ja vähentävät maksan rasvoittumista. Insuliiniherkiste voi olla sopiva vaihtoehto tyypin 2 diabeetikoille, jotka eivät ole sairastaneet diabetesta kovin pitkään ja joilla on insuliiniresistenssi ja metabolinen oireyhtymä.

Glitatsonit voivat aiheuttaa muun muassa painonnousua ja turvotusta.

Ateriatabletit

Nimensä mukaisesti ateriatabletit (repaglinidi) otetaan aterian yhteydessä ja ne lisäävät insuliinin eritystä haimasta. Ateriatabletit kiihdyttävät haiman insuliinituotantoa vain lyhytaikaisesti juuri aterian yhteydessä.

Ne sopivat diabeetikolle, jolla paastoverensokeriarvot ovat hyvät joko luonnostaan tai muulla lääkityksellä, mutta aterian jälkeiset verensokeriarvot ovat koholla.

Ateriatablettien käytön yhteydessä saattaa ilmetä hypoglykemiaa eli matalaa verensokeria ja painon nousua.