D-vitamiinia syntyy iholla auringonvalon vaikutuksesta kesän korvalta alkusyksyyn saakka. Kesällä kehon D-vitamiinivarastot alkavat täyttyä. Kevätauringon ensimmäisten säteiden lämmittäessä moni mieltää ihon D-vitamiinin tuotannon jo alkaneen.

”Aivan näin asia ei ole. D-vitamiinia alkaa syntyä ihossa riittävästi vasta alkukesästä eli silloin, kun aurinko paistaa jo korkealta. Kevättalvella aurinko paistaa edelleen matalalta ja UV-säteet osuvat iholle niin viistosti, ettei D-vitamiinisynteesi ole vielä tehokasta”, kertoo lääketieteen tohtori, sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri Johanna Huhtakangas Oulun yliopistollisesta sairaalasta ja Oulun yliopistosta.

Aurinkoloma keskellä pimeintä talvea täyttää elimistön D-vitamiinivarastoja pariksi kuukaudeksi.

Määrä puoliintuu kahdessa viikossa

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka aktivoituu elimistössä hormonaaliseen muotoon. D-vitamiinin esiasteen, D25:n, määrä puoliintuu verenkierrossa 15 vuorokauden kuluessa.

”Jos D-vitamiinin määrä veressä olisi heti kesän jälkeen hyvänlaisella tasolla eli 80:ssa nanomoolissa litraa kohti eikä varastoja enää sen jälkeen täydennettäisi, vitamiinia olisi parin viikon jälkeen enää vain 40 nmol/l ja kuukauden päästä 20.”

Valoisan vuodenajan jälkeen – aina seuraavaan kevääseen saakka – on tärkeää hankkia D-vitamiinia etenkin ravinnosta. ”Jos se ei onnistu, vitamiinilisä on tarpeen.”

Kala ja vitaminoitu maito parhaat D-vitamiinin lähteet

Suomalaisten D-vitamiinitietoisuus on kohentunut vuosien saatossa. Yhä useampi tietää, että D-vitamiinilla on iso merkitys kalsiumin imeytymiselle ja sitä myöten luuston terveydelle.

”D-vitamiinin vajeen on havaittu olevan myös yhteydessä monien autoimmuunitautien kohonneeseen riskiin. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi tyypin 1 diabetes, MS-tauti ja tulehdukselliset suolistosairaudet.”

Auringonvalon lisäksi D-vitamiinia saadaan ravinnosta. Parhaat D-vitamiinin lähteet ovat kala sekä D-vitaminoidut maitotuotteet ja rasvalevitteet. Hyviä D-vitamiinipitoisuuksia löytyy kaloissa esimerkiksi silakasta, muikusta ja ahvenesta.

”D-vitamiinivajetta ei tutkimusten mukaan keskimäärin ottaen synny, jos syö kalaa pari, kolme kertaa viikossa ja käyttää D-vitaminoituja maitotuotteita sekä levitteitä päivittäin. D-vitamiinin ohella luusto tarvitsee kalsiumia 800 milligrammaa päivässä. Annoksen voi kerätä noin kolmesta lasillisesta maitoa, piimää, jogurttia, viiliä tai rahkaa ja kolmesta viipaleesta juustoa.”

Syksystä alkukevääseen – ja etenkin, jos kala tai maitotuotteet eivät maistu – suomalaisille suositellaan D-vitamiinilisää. Alle 75-vuotiaille suositus on 10 ja sitä iäkkäämmille 20 mikrogrammaa päivää kohti.

Keitä D-vitamiinin puutos uhkaa?

Huhtakangas muistuttaa, että D-vitamiinin saantivajetta potevat herkimmin tietyt riskiryhmät. Heihin kuuluvat esimerkiksi huonosti ruokailevat ikäihmiset, kroonisia suolistosairauksia sairastavat, hoitamattomat keliaakikot tai osteoporoosia potevat.

”Myös maahanmuuttajat ovat riskissä, koska he eivät aina tule ajatelleeksi, ettei D-vitamiinia saa Suomessa auringosta ympäri vuoden.”

Tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni suomalainen potee D-vitamiinin puutosta, ei ole.

”Laboratorioiden määritysmenetelmät eivät ilmoita hyvin alhaisia lukemia. Testitulosteissa voi olla vain tieto siitä, että henkilön D-vitamiinilukema on alle 50 nmol/l.”

Mutta ovatko suomalaiset D-vitamiinisuositukset Huhtakankaan mielestä riittävällä tolalla?

”Ne perustuvat tutkimuksiin, mutta onhan ne tehty hieman varovaisesti. D-vitamiinikeskustelu käy mielestäni aika ajoin turhan kuumana, ja on muistettava, että myös liikasaanti on vaarallista.”

Jos esimerkiksi napsii D-vitamiinia reilusti yli sata mikrogrammaa päivässä pidemmän ajan, voi olla, että maksaan ja rasvakudokseen varastoitunut ylimäärä alkaa aiheuttaa myrkytysoireita.

”D-vitamiinin ylisaanti aiheuttaa liiallista kalsiumtason nousua ja elimistön kuivumista. Liikasaanti oirehtii janon tunteena, vapinana ja päänsärkynä.”

Mittaa D-vitamiinin tasosi

- Tavoitetaso D-vitamiinin määrälle verenkierrossa on 50–80 nmol/l.

- Joillakin riskiryhmillä tavoite on korkeammalla, esimerkiksi osteoporoosia sairastavilla tavoite on 80–125 nmol/l.

- D-vitamiinitasojen mittauttaminen laboratoriossa onnistuu ainakin yksityisillä lääkäriasemilla.

- Hinnat vaihtelevat paljon. Edullisimmillaan mittauksen saa noin 35 euron hintaan ja kalleimmillaan mittaus maksaa reilut 70 euroa.

- Tuloksen saa muutamassa viikossa.

Teksti: Essi Kähkönen