Joskus elämä saattaa lähteä äkkinäisesti uusille raiteille. Näin kävi Marja Vainiolle, joka 38-vuotiaana oli jo totutellut ajatukseen, ettei todennäköisesti saa ikinä lasta. Kun hän tapasi Johanin, suhde eteni salamavauhtia. Pian Marja huomasi olevansa raskaana ja pariskunta alkoi asua osittain yhdessä. Tuolloin Johanilla oli opinnot kesken Teknillisellä korkeakoululla Espoossa ja joka toisen viikon hän työskenteli Pietarsaaressa. ”Semmoista normaalia seurustelua meillä ei ehtinyt olla lainkaan”, Marja toteaa.
Äitiysloman aikana pariskunta asui jonkin aikaa yhdessäkin Pietarsaaressa, ja Marja alkoi vähitellen tutustua myös Johanin 11-vuotiaaseen tyttäreen, Annaan. Lenan synnyttyä oli aika asettua pääkaupunkiseudulle. Kun Marja palasi äitiysloman jälkeen töihin, Johankin alkoi tehdä pysyvää muuttoa Espooseen. Entinen työnantaja sattui soittamaan sattumalta, ja tarjosi siltä istumalta töitä.
Yhteiseen kotiin muutti myös yläasteelle siirtyvä Anna. ”Tämä oli meidän kaikkien yhteinen päätös. Koska Annan äiti oli tuolloin joka toinen viikko matkatöissä, tämä vaihtoehto tuntui kokonaisuuden kannalta järkevimmältä.”
Muutto ja yläkoulun aloittaminen sekä uuteen perheeseen asettuminen tarkoitti teini-ikäiselle isoa muutosta. Nyt jälkikäteen Marja arvioi, että koska hänelle oli jo ehtinyt muodostua Lenan kanssa tiivis symbioosi, Annan oli senkin vuoksi varmasti hankalaa tulla perheeseen. ”Anna oli jo aika iso ja omatoiminen. Mutta aina yhteiselo ei ollut aivan helppoa.”
Ura, perhe ja kilpaurheilu
Marja on aina mahduttanut kalenteriin myös liikunnan, vaikka se on vaatinut sovittelua ja esimerkiksi hyvin varhaisia treeneihin lähtöjä. Tulostakin on tullut: tällä hetkellä hän on squashissa yli 50-vuotiaiden naisten sarjan suomenmestari. ”Kunnon eteen pitää jo tehdä töitä enemmän kuin nuorena. Palautuminen on hitaampaa ja väärä syöminen tuntuu kropassa saman tien”, Marja myöntää.
Hetkittäin Marja on potenut urheiluun käyttämästään ajasta huonoa omaatuntoa. ”Luultavasti se on ollut kuitenkin hyväksi meille kaikille. Ilman liikuntaa olisin ollut varmasti vielä paljon väsyneempi ja ärtyisämpi. Kössinpeluu on ollut minulle tärkeää: olen panostanut siihen paljon ja siellä on myös hyvin tiivis yhteisö, eräänlainen perhe sekin.”
Uusperheen alkuvaiheissa töissäkin oli jatkuvasti käynnissä muutos. ”Oli YT:t, ja tehtiin organisaatiomuutoksia. Siirryin kustannustoimittajan työstä muihin tehtäviin ja jatkuva uusien asioiden opettelu oli väsyttävää.”
Kunnianhimoiseksi tunnustautuva Marja on ajoittain keventänyt arkea lapsensa edun vuoksi. Lenan ollessa pieni Marja teki lyhennettyä työviikkoa ja uudelleen sitten, kun Lena aloitti koulun. ”Meillä on aina ollut paljon tavallista, jokapäiväistä yhdessäoloa. Olemme esimerkiksi ulkoilleet ja lukeneet ahkerasti.”
Perhe kasvatti myös aikuisen
Marja myöntää suoraan, että nelihenkisen perheen yhteiselossa Johan oli yleensä se aikuisin osapuoli. ”Hän on hyvin suoraviivainen ja osaa näyttää tunteensa. Tyttäret ovat hänelle hyvin rakkaita, mutta hän ei ole arastellut komentaa ja käyttää auktoriteettia. Itse olen aikuistunut vasta myöhään.”
Tahdonvoimaa tässä perheessä riittää jokaisella. Temperamenteissa on kuitenkin eroja. ”Anna on pitänyt asioita paljon itsellään, ja minä taas olen suupaltti. Toisaalta varon kovin tunnepitoisia konflikteja, ja saatan sen vuoksi vaikuttaa etäiseltä.”
Lena puolestaan on Marjan mukaan rohkea, itsepäinen ja pippurinen. ”On tullut melko paljon äitiinsä.”
Nyt Anna asuu jo omillaan ja välit ovat rennommat. ”Osaan ihailla hänen jämptiyttään ja sitä järjestelmällisyyttä, jolla he ovat poikaystävänsä kanssa hoitaneet asiansa. Annalla on kykyä innostua ja viedä asioita läpi. Lena on välillä käynyt heillä yökylässä ja siskoksilla tuntuu myös olevan omia hauskoja, keskinäisiä juttujaan.”
Teksti: Johanna Paasikangas-Tella
Kuvat: iStock ja Petteri Repo.