Borrelioosi - oireet ja hoito

Luonnossa vietetyn päivän jälkeen iholta löytyy siihen itsensä ikävästi kiinni juntannut punkki. Silloin päässä saattaa pyöriä monta kysymystä:

Seuraako tästä paljon puhuttu borrelioosi? Miten punkki pitää irrottaa ihosta oikeaoppisesti? Mistä tietää tarttuiko borrelioosi punkista omaan elimistöön? Pitääkö heti hakeutua lääkäriin? Mitä jos punkki kävi kiinni koiraan?

Alla vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin punkeista ja borrelioosista.

Mikä on borrelioosi eli Lymen tauti?

Borrelioosi eli Lymen tauti on Borrelia burgdorferi -bakteerin aiheuttama infektio. Sitä levittävät pääasiassa puutiaiset, joista arjessa on totuttu puhumaan punkkeina. Borrelioosi voi aiheuttaa monenlaisia oireita.

Miten borrelioosi tarttuu?

Lähes ainoa borrelioosin tartuntatapa on puutiaisen pisto eli niin sanottu punkin purema. Punkit imevät verta ja suodattavat siitä tarvitsemiaan ravinteita. Tässä suodatustapahtumassa borrelia-bakteereita voi päätyä punkin sylkirauhasista ihmiseen.

Punkki takertuu ihmisen tai eläimen karvoitukseen tai vaatetukseen, josta se hakeutuu iholle, puuduttaa sen ja sitten upottaa siihen imukärsänsä. Imukärsä auttaa punkkia pysymään kiinni ihossa veriateriansa ajan, jopa useita vuorokausia.

Voi olla, että punkin joutuu itse irrottamaan ihosta. Se voi myös irrottautua itsestään, jolloin koko punkin puremaa ei välttämättä huomaa ollenkaan. Borrelioosi-infektion voi siis saada, vaikka ei olisi havainnut, että punkki on ihossa kiinni.

Punkin purema – seuraako siitä aina borrelioosi?

Punkin purema ei tarkoita automaattisesti borrelioosi-infektiota. Kaikki punkit eivät kanna borrelia-bakteereita – niitä esiintyy 10–30 prosentissa punkeista.

Borrelioositartunta edellyttää useimmiten sitä, että punkki on ollut kiinnittyneenä ihoon vuorokauden ajan tai vähintäänkin yön yli. Borrelioosi kehittyy noin kahdelle sadasta punkinpurematapauksesta, jos punkki on ollut ihossa kiinni pidempään.

Vuosittain punkki puree Suomessa ihmistä ehkä kaksi miljoonaa kertaa. Jopa 10 000 suomalaista saa vuodessa tartunnan, ja heistä noin puolet saa borrelioosin oireita.

Miltä punkin purema tuntuu?

Itse punkin purema ei tunnu yleensä miltään, ainakaan se ei ole kivuliasta. Kun punkki on kiinnittynyt ihoon, voi kohdassa tuntua pientä kutinaa. Raapiessa saattaa alkaa ihmetellä, mikä kumman näppy ihoon on tullut – kunnes huomaa, että sillä on jalatkin.

Miltä punkki näyttää?

Puutiaiset kuuluvat hämähäkkieläimiin ja aikuiset punkit näyttävät pieniltä hämähäkeiltä. Puutiaisten elinkiertoon kuuluu useampi muoto.

• Pienimmät puutiaisen muodot, niin sanotut larva- eli toukkamuodot ovat noin yhden millimetrin kokoisia.
• Nymfimuodot ovat 1–2 millimetrin kokoisia.
• Aikuiset puutiaiset ovat kolmen millimetrin kokoisia. Verta imettyään ne voivat paisua jopa senttimetrin kokoisiksi.

Kaikki nämä muodot voivat levittää borrelioosia. Toukkamuodolla on vain vähän borrelia-bakteereita. Nymfeillä ja aikuisilla punkeilla niitä on selvästi enemmän.

Missä punkkeja esiintyy?

• Punkkeja elää ruohikoissa, heinikoissa sekä lehto- ja havumetsien aluskasvillisuudessa. Punkkeihin voi siis hyvin törmätä marja- tai sienireissulla.
• Luonnossa punkit eivät kiipeä metriä korkeammalle.
• Punkit tarvitsevat kosteutta eivätkä pysty liikkumaan pitkiä matkoja vaikkapa kuumilla kallioilla.
• Punkkeja esiintyy laajalti koko Etelä-Suomessa, mutta lisääntyvästi myös pohjoisessa.
• Runsaimmin punkkeja on Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristoalueella, mutta myös sisämaassa suurten vesistöjen läheisyydessä.
  

Mitkä ovat punkin pureman oireet?

Usein puremakohtaan jää pieni kutiava näppylä. Lähes kaikille tulee puremakohdan ympärille ärsytysreaktiona punoitusta, jonka halkaisija on 2–3 senttimetriä. Tämä pieni punoitus ei merkitse borrelioosi-infektiota eikä sitä tarvitse hoitaa antibiooteilla. Punoitus voi kestää yli viikon.

Jos punkki puree – tee näin

1. Jäitä hattuun – ei kannata hätääntyä! Punkki kannattaa irrottaa mahdollisimman pian.
2. Punkin irrottamista varten on kehitetty erilaisia välineitä. Tavallisetkin pinsetit käyvät, mutta teräväkärkiset punkkipinsetit ovat paras poistoväline, koska niillä saa parhaiten otteen punkin imukärsästä, mahdollisimman läheltä ihoa.
3. Punkkia vedetään pinseteillä varovasti ja tasaisesti ulospäin, jolloin se ”napsahtaa” irti. Ruuvaavasta liikkeestä ei ole hyötyä. Ei haittaa, vaikka osa punkin imukärsästä jäisi ihoon.
4. Lopuksi puremakohta kannattaa pyyhkiä antiseptisellä aineella.
5. Pelkkä punkin purema ei ole syy lääkärikäyntiin.
6. Puremakohtaa on kuitenkin syytä tarkkailla kuukauden päivät.

Voiko punkin poistaa rasvan avulla?

Aikoinaan punkkeja poistettiin upottamalla ne rasvaan, vaikkapa voihin. Tämän ideana oli, että punkki vetäytyy itse ihosta pois, jotta se ei tukehdu. Rasvapoistoa ei kuitenkaan voi suositella, sillä se voi aiheuttaa sen, että punkki saattaa oksentaa suolensa sisältöä puremakohtaan. Tieteellistä näyttöä tämän metodin riskeistä ei kuitenkaan ole.

Mitkä ovat borrelioosin oireet?

Varhaisvaiheen borrelioosi-infektiota on syytä epäillä, jos punkin pureman ympärille tulee leviävä punoitus, joka yltää viiden senttimetrin läpimittaan.

• Tämä ”vaeltava punoitus” eli erythema migrans on ylivoimaisesti tavallisin borrelioosin tautimuoto.
• Punoitus voi olla tasavärinen tai levitä rengasmaisesti.
• Punoitus tulee parin viikon kuluessa punkin puremasta.
• Punoituksen lisäksi voi olla vähäisiä yleisoireita, joskus pari päivää lämpöilyäkin.
• Joskus ”vaeltava punoitus” voi olla moniläiskäinen, jolloin bakteeria on levinnyt muuallekin kuin pistopaikkaan.

Borrelioosi voi myös levitä kehossa. Levinnyt borrelioosi on monimuotoinen tauti. Levinneen borrelioosin oireet alkavat yleensä 1–3 kuukauden mutta viimeistään vuoden kuluttua punkin puremasta.

• Pitkään hoitamattomana ihoborrelioosi voi aiheuttaa ihon surkastumista.
• Infektio voi levitä hermostoon tai niveliin, joskus harvoin myös sydämeen tai silmään.
• Hermostoon levinnyt borrelioosi eli neuroborrelioosi voi ilmetä esimerkiksi kasvohalvauksena, hankalaa hermokipua aiheuttavana hermojuuritulehduksena tai melko vähäoireisena aivokalvontulehduksena.
• Nivelborrelioosille on tyypillistä turvottava tulehdus yhdessä tai harvoissa nivelissä, tai esimerkiksi yksi kokonaan turvonnut sormi.

Punkin purema – milloin lääkäriin?

Lääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua, jos punkin pureman jälkeen alkanut punoitus on yltänyt viiden senttimetrin läpimittaan. Se on melko todennäköinen merkki borrelioosi-infektiosta – paitsi jos sen kokoinen punoitus on tullut jo heti punkin poiston yhteydessä, jolloin kyse on vain mekaanisesta ärsytysreaktiosta.

Miten borrelioosia hoidetaan?

Borrelioosi pystytään hoitamaan tehokkaasti antibiooteilla. Hoito on hyvä aloittaa mahdollisimman varhain. Antibioottihoito ihottumavaiheessa parantaa infektion ja tappaa bakteerit.

Varhaisvaiheen infektion hoitoon käytetään yleensä kahden viikon mittaista tablettihoitoa.

Levinneessä borrelioosissa käytetään yleensä noin kolmen viikon mittaista antibioottitablettikuuria. Vain harvinaisissa tapauksissa antibioottia annetaan suonensisäisesti.

Jos hoito aloitetaan vasta usean kuukauden kuluttua tartunnasta, oireisto voi helpommin pitkittyä. Tällöinkin bakteeri saadaan hävitettyä elimistöstä, mutta jatkuvia oireita voi olla jopa vuoden ajan.

Miten borrelioosi todetaan?

Varhaisvaiheen borrelioosi-infektio eli ”vaeltava punoitus” ei vaadi vasta-ainetestiä, vaikka sellainen on olemassa. Lääkäri tekee diagnoosin ihomuutoksen ja muiden tietojen perusteella.

Jos ihmisellä on oireita, joista herää borrelioosin epäily, verestä voidaan tehdä vasta-ainemittaus borrelioosin toteamiseksi.

Yksi haaste on, että borrelioosissa vasta-aineet eivät nouse elimistössä kovin nopeasti; voi olla, että vielä kuukauden kuluttua tartunnasta se ei ihan aina näy verikokeissa.

Toinen haaste on se, että vaikka borrelioosin vasta-aineita löytyisi, se ei merkitse sitä, että infektio on käynnissä juuri nyt – vaan sitä, että tutkittavalla ihmisellä on joskus ollut borrelia-bakteereita kehossaan tai vain väliaikaisesti ihossaan.

Kannattaako punkille tehdä punkkitesti?

Apteekeissa ja internetissä myydään niin sanottua punkkitestiä. Sillä voi testata kantaako itseä purrut punkki borrelioosia aiheuttavia bakteereita. Nämä testit eivät ole tarpeellisia. Vaikka punkilla olisikin borreliaa, riski että se tarttuisi ihmiseen on pieni, eikä mitään ennaltaehkäisevää antibioottia suositella.

Onko borrelioosiin rokotetta?

Markkinoilla ei ole toistaiseksi rokotetta borrelioosia vastaan. Lupaavia tutkimuksia on kuitenkin meneillään ja jos hyvin käy, parin vuoden päästä rokote voi ollakin olemassa.

Välillä kuulee puhuttavan punkkirokotteesta. Punkit levittävät borrelioosin lisäksi myös puutiaisaivokuumetta. Sitä vastaan on olemassa tehokas TBE- eli puutiaisaivokuumerokote – mutta sillä ei ole mitään tekemistä borrelioosin kanssa.

Miten borrelioosin voi välttää?

• Riski sairastua borrelioosiin on sitä pienempi, mitä nopeammin punkin irrottaa iholta.
• Luonnossa liikkuessa kannattaa miettiä pukeutumista. Tartuntaa voi ehkäistä peittävällä pukeutumisella. Vaaleista vaatteista punkit on helpompi huomata ja ravistella pois. Karvaisia vaatteita ei kannata käyttää.
• Puskissa juosseita koiria ja kissoja ei kannata ottaa sänkyyn. Niiden karvoista kiinnittymättömät punkit siirtyvät helposti ihmisen iholle.
• On olemassa ihmisille tarkoitettuja punkkeihin tehoavia hyönteiskarkotteita. Niistä on oletettavasti jonkin verran hyötyä, mutta hyöty on varsin rajallinen.
• Luonnossa liikkumisen jälkeen on hyvä tarkastaa iho illalla punkkien varalta.
• Borrelioosin voi sairastaa useamman kerran, eli tauti ei suojaa uudelta tartunnalta.

Miten punkkitarkastus tehdään?

Luonnossa liikkumisen jälkeen tehtävä punkkisyyni on tärkeä osa borrelioosin ehkäisyssä. Iho siis kannattaa tarkastaa punkkien varalta metsässä, mökillä tai muualla ulkona oleilun jälkeen.

On hyvä tarkastaa koko iho, mutta syynätä erityisesti tietyt alueet. Aikuisella punkin pisto löytyy yleensä jaloista tai nivusten seudulta. Erityisesti taipeet ja alueet, joissa on karvoitusta, ovat punkille mieluisia. Myös varpaiden välit kannattaa tarkastaa.

Lapset liikkuvat luonnossa matalammalla kuin aikuiset. Heiltä on tärkeää tarkastaa myös esimerkiksi korvantaustat ja hiuspohja.

Teksti: Jenni Kleemola

Asiantuntija: infektiosairauksien erikoislääkäri, professori (emeritus) Jarmo Oksi

Lähteenä myös: Terveyskirjasto: Borrelioosi eli Lymen tauti 
Terveyskirjasto: Tartunnan tie puutiaisesta ihmiseen