Ravinnosta saatu rauta imeytyy elimistöön ohutsuolesta. Raudan imeytymistehokkuuteen vaikuttavat raudan muoto (hemi/ei-hemirauta) sekä muut ravinnossa olevat komponentit. Erityisesti ei-hemiraudan imeytymiseen vaikuttavat muut ravinnosta saatavat aineet. Muun muassa C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä.
Suurin osa raudasta kulkeutuu imeytymisen jälkeen luuytimeen, jossa se osallistuu punasolujen ja hemoglobiinin muodostumiseen. Rauta sitoutuu hemoglobiiniin ja edistää hapen kuljetusta kehossa.
Hemoglobiiniin sitoutuneen nk. toiminnallisen raudan lisäksi elimistössä on varasto- ja kuljetusrautaa. Varastorauta on sitoutunut ferritiini-nimiseen proteiinikompleksiin. Ferritiini muodostuu raudasta ja apoferritiinistä ja on hyvä elimistön rautavarastojen mittari.
Elimistössa on sukupuolesta riippuen noin 2–4 grammaa rautaa. Tästä noin tuhannesosa, 1–1,3 mg, poistuu elimistöstä päivittäin. Rauta poistuu elimistöstä mm. ulosteisiin, ihoon, hikeen ja virtsaan erittyneenä. Myös verenvuodon ja kuukautisten myötä menetetään rautaa.
Rauta auttaa vähentämään väsymystä
Rauta edistää normaalia hapen kuljetusta kehossa ja punaisten verisolujen ja hemoglobiinin muodostumista. Rautaa tarvitaan elimistön joka solussa.
Lisäksi rauta myös auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta.
Väsymys ja uupumus voivat johtua monista eri tekijöistä, esimerkiksi elämäntilanteen muutoksista, stressistä ja univajeesta. Lyhytaikaisesta väsymyksestä ei tarvitse huolestua. Lepoon ja riittävän pitkiin yöuniin kannattaa panostaa. Pitkittyessään väsymyksen syy on hyvä selvittää.
Ferritiinin mittaus
Elimistön rautastatusta kuvaavat hemoglobiini- ja ferritiiniarvot pystytään mittaamaan verikokeilla. Verikokeiden ottamisesta kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa.
Ferritiinin viitearvot vaihtelevat mm. sukupuolen mukaan, ja alarajana pidetään naisilla 13–15 µg/l ja miehillä 20–30 µg/l. Ehdotonta raja-arvoa on kuitenkin vaikeaa asettaa, ja hyväksyttynä alarajana pidetään usein myös arvoa 30 µg/l. Oma lääkäri osaa auttaa verikokeiden tulosten tulkinnassa.
Hemoglobiinin viitearvot ovat sukupuolesta riippuen 117–155 g/l (naisilla) ja 134–167 g/l (miehillä). Miehillä hemoglobiinitasot laskevat hieman iän karttuessa mutta naisilla nousevat. Hemoglobiiniarvot ovat usein korkeampia esimerkiksi tupakoitsijoilla sekä elimistön kuivumistilassa. Lapsille on omat viitearvot; vastasyntyneiden hemoglobiiniarvo on korkeampi kuin aikuisilla mutta putoaa sitten parin kuukauden aikana aikuisia matalammalle tasolle.
Jos hemoglobiinin tai ferritiinin mittaus osoittaa alhaisia lukuja, tulee syy aina selvittää. Yleensä verikokeissa mitataan myös muita arvoja, joiden avulla lääkäri pystyy paremmin tulkitsemaan tuloksia.
Raudansaantia voi lisätä ruokavaliolla tai kuuriluontoisesti ravintolisällä
Monipuolisesta ravinnosta saa yleensä riittävästi rautaa, mutta elimistön raudanpuute voi kehittyä mm. verenvuodon seurauksena. Varsinkin naisten tulee kiinnittää huomiota raudan saantiin erityisesti raskausaikana tai jos kuukautiset ovat runsaat.
Parhaat raudan lähteet ravinnossa ovat liha, maksa ja kala. Kasvissyöjät saavat rautaa mm. linsseistä, pavuista ja siemenistä. Raudan imeytymistä voi tehostaa nauttimalla maitotuotteita, kahvia, teetä ja täysjyväviljoja eri aikaan kuin rautapitoisia ruokia.
Myös C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä.
Raudansaantia voi tehostaa myös rautaa sisältävällä ravintolisällä. Rautalisän tarve tulee selvittää terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen käytön aloittamista.
Ferrion-ravintolisä on vahva ja pitkävaikutteinen valmiste, ja sitä käytetään lisääntyneeseen raudan tarpeeseen kuuriluontoisesti. Ferrion sisältää vatsaystävällistä, hyvin imeytyvää rautabisglysinaattia ja raudan imeytymistä edistävää C-vitamiinia.
Ferrionin voi nauttia halutessaan myös ruokailun yhteydessä, mutta maitotuotteiden, kahvin, teen ja täysjyväviljan samanaikaista nauttimista tulee välttää. Ferrionin voi niellä kokonaisena tai puolitettuna veden kanssa, ja sitä ei suositella lapsille.
Rautavarastot täyttyvät melko hitaasti. Raudansaantia lisättäessä hemoglobiinipitoisuus nousee nopeammin kuin ferritiini.
Teksti: Tiina Carlsson
