Hiivatulehdus on yksi yleisimmistä lisääntymisiässä olevien naisten vaivoista. Tulehduksen aiheuttaa lähes aina liikakasvuun emättimessä yltynyt Candida albicans-niminen hiivasieni.
Tulehduksen laukaiseva tekijä ei aina selviä, mutta sille altistavat muun muassa raskaus, antibiootit, liian tiukat vaatteet sekä hengittämättömät kuukautissuojat.
Hiivatulehdus voi johtua myös liian hyvästä hygieniasta eli liiallisesta vesipesusta ja pesuaineiden käytöstä. Myös esimerkiksi kohonnut verensokeri voi lisätä hiivatulehduksen todennäköisyyttä. Se on kuitenkin yksilöllistä, sillä esimerkiksi raskaus tai menopaussi voi myös rauhoittaa hiivatulehduskierteen.
Millaisia oireita hiivatulehdus aiheuttaa?
Emättimessä kuuluu olla valkovuotoa, eikä oireetonta hiivaa tarvitse hoitaa. Ulkosynnyttimien limakalvoilla voi lisäksi olla punoitusta ja pieniä haavaumia. Mikäli oireet eivät ole selkeitä hiivatulehduksen oireita, ne ilmenevät ensimmäistä kertaa tai jos olet alle 16-vuotias, on syytä käydä lääkärissä. Hiivatulehduksen tunnistaa vaaleasta, kokkaremaisesta valkovuodosta. Oireena on usein myös kutinaa ja kirvelyä.
Naiset tunnistavat hiivatulehduksen yleensä hyvin, ja moni saa taltutettua sen ilman reseptiä saatavilla lääkkeillä ja itsehoidolla. Aina kutina ja kirvely ulkosynnyttimissä ei kuitenkaan tarkoita hiivatulehdusta.
Hiivatulehdus ei ole vaarallinen vaiva, mutta se saa olon tuntumaan hetkessä tukalalta. Moni hakeutuukin oireiden alettua nopeasti apteekkiin. Hiivatulehdus myös uusiutuu helposti etenkin jos käyttää ehkäisypillereitä tai kierukkaa tai sairastaa diabetesta.
Milloin lääkäriin?
Gynekologi Merja Joro keskustelee työpaikallaan Oulun YTHS:ssä potilaidensa kanssa päivittäin hiivatulehduksesta. Tyypillisesti lääkäriin hakeudutaan silloin kun hiivatulehduksen oireet tulevat ensimmäistä kertaa, kun ne eivät ole hävinneet itsehoidolla tai kun oireet ovat uusiutuneet pian hoidon jälkeen.
"Potilaat tuntevat hyvin kirvely- ja kutinaoireet, mutta mahdolliset haavaumat ulkosynnyttimillä osataan liittää hiivatulehdukseen huonommin. Myös valkovuoto voi mietityttää, ja toisinaan sen normaali vaihtelu kuukautiskierron aikana voi sekoittua hiivaoireisiin", Joro tietää.
Jos emättimen vuoto on harmahtavaa, vihertävää tai kellertävää, kyseessä on todennäköisesti jokin muu hoitoa vaativa ulkosynnytinten tai emättimen tulehdus kuin hiivatulehdus. Lisääntynyt valkovuoto voi olla myös sukupuolitaudin merkki. Lääkärikäynti on tarpeen myös, jos ohjeiden mukainen itsehoito ei auta viikossa, olet raskaana tai oireisiin liittyy alavatsakipuja, kuumetta tai virtsaamisvaikeuksia. Jos tulehdukset toistuvat, olisi hyvä käydä lääkärissä kokonaistilanteen kartoituksessa.
Useimmiten hiivatulehdus tulee antibioottihoidon aikana, ja silloin sen diagnosointi on selkeää. Jos hiivaoireet toistuvat usein, on mietittävä altistavia tekijöitä, joita ei kuitenkaan aina pystytä jäljittämään. Esimerkiksi ehkäisypillerien käyttö lisää nuorten naisten hiivatulehdusriskiä, koska pillerit voivat aiheuttaa limakalvojen kuivuutta ja herkät limakalvot ovat erityisen alttiita hiivatulehdukselle.
"Jos limakalvot ovat ärtyneet, paikallishoidon jälkeen tai suun kautta otettavan lääkkeen rinnalla on hyvä käyttää jonkin aikaa sopivaa perusvoidetta tai hoitoöljyä. Tavallinen apteekista saatava perusvoide on hyvä pari varsinaiselle hiivalääkkeelle." Joro muistuttaa, että yhdynnöissä, erityisesti kondomin kanssa, kannattaa käyttää vesipohjaista liukastetta.
Hiivatulehduksen hoito lääkkeillä
Hiivatulehdusta voi hoitaa itsehoitolääkkeillä, jos on yli 16-vuotias, sairastanut hiivatulehduksen aiemmin ja varma oireista. Apteekissa myydään imidatsolijohdannaisia sisältäviä emätinpuikkoja, joita käytetään ohjeen mukaisesti, yleensä 1–6 vuorokautta. Vaihtoehtona on kerta-annoksena suun kautta otettava kapseli, jonka vaikuttava aine on flukonatsoli. Kannattaa kysyä apteekissa neuvoa, mikä hoito on itselle sopivin. Flukonatsoli ei sovi raskaana oleville. Sillä on myös yhteisvaikutuksia useiden muiden lääkkeiden kanssa.
Lääkehoidon lisäksi Joro korostaa itsehoidon merkitystä. Tulehdusten toistuessa on hyvä välttää esimerkiksi stringejä, monta kertaa päivässä tapahtuvaa peseytymistä ja hajusteellisia suihkusaippuoita.
Hiivatulehduksen hoitoon liittyy tiedon lisäksi paljon uskomuksia, joista harvaa on pystytty tutkimuksissa todistamaan. Joskus neuvotaan esimerkiksi käyttämään laimeaa etikkaliuosta hiivatulehduksen hoidossa, toisinaan kehoitetaan välttämään hiivalla kohotettujen leivonnaisten nauttimista. Tällaisten hoitojen tehoa ei ole kuitenkaan osoitettu, ja ne saattavat jopa häiritä itsehoitolääkkeiden tehoa.
Paljon sokeria sisältävää ravintoa on sen sijaan hyvä välttää. Laktobasillipitoisen maustamattoman jogurtin päivittäisestä syömisestä saattaa olla hyötyä toistuvista hiivatulehduksista kärsiville, mutta tämäkään ei ole kiistatonta.
Merja Joron mukaan potilaalle tulee painottaa, ettei hiivahoitoa saa jättää kesken, vaikka oireet helpottaisivat. "Liian aikaisin lopetettu paikallishoito saattaa olla yksi syy hiivatulehduksen uusiutumiseen. Jos lääkkeen voi ottaa yhdellä kertaa suun kautta, riski pienenee", Joro toteaa.
