Trampoliinihyppelyssä mustelmia ja vakavampia vahinkoja voi välttää noudattamalla turvaohjeita: trampoliinille menee vain yksi hyppijä kerrallaan ja suojaverkko pidetään suljettuna. Trampoliinin alle ei pidä mennä, eikä hypätä sen päälle korkeammalta tasolta. Vauvojen ja lemmikkieläinten paikka ei ole trampoliinilla, eikä sen päälle pidä tuoda leikkikalujakaan.

Lastenkirurgi Juha-Jaakko Sinikumpu Oulun yliopistollisesta sairaalasta kertoo, että vakavimmat vammat trampoliinihyppelyssä liittyvät temppuiluun ja voltteihin, joissa hyppijä on pää alaspäin. Jos alastulo jää kesken, hyppijän paino ja putoamisvoima kohdistuu niskan ja selkärangan alueelle. Juha-Jaakko Sinikumpu on OYS:n lastenkirurgian yksikön johtaja. Hän vetää omaa tutkimusryhmää, joka tutkii lasten luunmurtumia ja muita tapaturmia.

Loukkaatumisille alttiina ovat erityisesti 10-15-vuotiaat, jotka tekevät vaativia temppuja

Sinikumpu kieltäisikin ilman ohjausta tehtävät voltit. Myös videointia hän suosittelee välttämään, sillä se saattaa yllyttää uhkarohkeisiin temppuihin. Kokemus on osoittanut, että vahinko sattuu tavallisemmin naapurin pihalla, ei omalla. Siksi aikuisten on syytä pitää lapsijoukon toimintaa silmällä. ”Monet tapaturmat sattuvat, kun hyppijä on jo väsynyt, eli hyppimistä kannattaa myös tauottaa.”

Lihasvoima vahvistuu ja koordinaatio paranee

Trampoliinilla hyppely on sinänsä hyvä liikuntamuoto, joka vahvistaa koordinaatiota ja lihasvoimaa. Hyppelystä kiinnostuvat nekin lapset, jotka eivät muuten harrasta urheilua, ja laji on myös sosiaalinen.

Loukkaantumisia kuitenkin sattuu, ja niille alttiina ovat erityisesti 10–15-vuotiaat, joiden voima ja taidot riittävät vaativampiin temppuihin.

Hoida lievä vamma siteellä ja kohoasennolla

Valtaosa trampoliinilla syntyvistä vammoista on lieviä venähdyksiä ja nitkahduksia, jotka hoituvat kotikonstein. Vammakohtaa tukeva kevyt side auttaa. Nosta raaja kohoasentoon ja anna tarvittaessa kipulääkkeitä.

Jääpussi tai kylmäpakkaus tulisi saada nopeasti vamma-alueelle. Niveltä voi myös tukea siteellä tai teippauksella. Lääkäriin on syytä lähteä, jos lapsi ei pysty varaamaan jalalleen tai ei pysty käyttämään raajaa.

”Jos raajassa on virheasento tai muita selvästi näkyviä vammoja tai raaja on varaamaton, lääkärin on syytä lähteä. Lievissä tilanteissa voi käyttää maalaisjärkeä ja seurata tilannetta. Pienempi lapsi osoittaa kyllä pian, jos kyseessä on väärä hälytys ja hän alkaa pian taas käyttää näitä raajojaan”, Sinikumpu sanoo.

Myös vakavia luunmurtumia sattuu

Trampoliinilla hyppiminen kasvattaa vakavien yläraajan murtumien vaaraa. Tyypillisesti murtuma syntyy, kun hypyn alastulo syystä tai toisesta epäonnistuu ja hyppijä ottaa kädellä vastaan. Vakavien kyynärvarren keskialueen murtumien määrä onkin tuntuvasti lisääntynyt sen jälkeen, kun trampoliinit pihoilla yleistyivät vuosituhannen taitteessa.
Trampoliinivammojen määrää on tutkittu Oulun yliopistollisen sairaalan alueella vuosina 2000–2009 ja uudestaan 2010–2019.

Alaraajamurtuma taas syntyy tyypillisesti, kun trampoliinilla on kaksi eripainoista hyppijää. Kevyempi ja pienempi heistä putoaa jännittyvää mattoa vasten, jolloin suoristettuihin polviin tulee voimakas isku ja sääriluun yläosa on alttiina murtumalle. Lisäksi trampoliinilla on sattunut isojen nivelten sijoiltaanmenoja, sisäelinvammoja, rintalastamurtumia, hermopunosvaurioita sekä muita vakavia vammoja.

Teksti: Pirkko Koivu