Ihoinfektioita aiheuttavat etenkin märkäbakteerit eli stafylokokit ja streptokokit, joiden vuoksi iholle voi tulla märkäisiä tulehduksia ja paiseita. Lievät infektiot paranevat yleensä kotikonstein ja apteekista saatavilla valmisteilla.

Toistuvissa tulehduksissa ja hankalissa tapauksissa kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Paise on kivulias märkärakkula

Paiseita voi ilmaantua eri puolille kehoa, etenkin vartalolle. Stafylokokit pääsevät ihoon muun muassa ihorikon kautta.

”Kivulias ja punoittava paise on yksittäinen kookkaampi märkärakkula”, määrittelee ylilääkäri Tiina Ilves Mikkelin keskussairaalan ihotautiyksiköstä.

Jos paise on pieni, saippuapesu kahdesti päivässä riittää hoitokeinoksi. Lisäksi paiseen pinnalle voi levittää antibioottivoidetta. Märkivää rakkulaa voi yrittää avata siistillä neulalla, jolloin kipukin hellittää. Iho pitää ennen ja jälkeen puhdistaa antiseptisellä aineella.

Ilves kehottaa menemään lääkäriin, jos kookkaita paiseita on useita tai jos tulee kuumetta. Lisäksi muun muassa immunosuppressiivinen lääkitys eli hyljinnänestolääkitys voi lisätä infektioriskiä.

Märkärupi ilmaantuu usein kasvojen alueelle

Stafylo- tai streptokokin aiheuttamaa märkärupea esiintyy usein kasvoissa, erityisesti nenän alueella tai suupielissä. Sen tunnistaa nopeasti rikkimenevistä rakkuloista, jotka muuttuvat kellertäväksi karstaksi.

Vaiva on yleinen lapsilla. Märkärupi leviää herkästi päiväkodissa. Päiväkotiin voi palata, kun paikallishoidon aloittamisesta on kulunut kaksi vuorokautta.

Pienessä märkäruvessa riittää infektioalueen paikallishoito

”Märkärupi muistuttaa herpestä, mutta jälkimmäisessä rakkulat pysyvät pidempään.”

Ilves toteaa, että märkärupi leviää herkästi ihokosketuksen kautta ja voi myös uusiutua sieraimissa olevien bakteerien välityksellä, jos esimerkiksi koskettelee varomattomasti nenää.

”Pienessä märkäruvessa riittää infektioalueen paikallishoito. Ruvet täytyy liottaa suihkussa tai vesikääreellä, minkä jälkeen ne irrotetaan varovasti. Alue kuivataan ja sille laitetaan antibioottivoidetta.”

Jos ihotulehdus muuttuu laaja-alaiseksi, on syytä mennä lääkäriin. Vaiva voi vaatia suun kautta otettavan antibioottikuurin. Toistuvassa märkäruvessa otetaan bakteeriviljely sieraimesta. Jos siellä piilee stafylokokki, vaivaa hoidetaan pitkäkestoisesti sieraimiin levitettävällä antibioottivoiteella.

Kynsivallin tulehdus voi helpottua itsehoidolla

Ilveksen mukaan varpaissa tai sormissa esiintyviä kynsivallin tulehduksia on kahdenlaisia: akuutteja tai kroonisia. Äkillisen eli akuutin kynsivallintulehduksen voi aiheuttaa ihorikkoon päässyt märkäbakteeri tai sisään kasvanut kynsi. Jälkimmäisessä kynnen sisään kasvanut osa poistetaan kirurgisesti.

Stafylokokin aiheuttaman akuutin kynsivallin tulehduksen oireina ovat punoitus, turvotus ja kipu. Tulehdukseen voi liittyä myös märkärakkula.

Itsehoitona on kaliumpermanganaattikylpy kerran päivässä. Infektiokohtaan levitetään antibioottivoidetta kahdesti päivässä. Harmillisen hintavaa kaliumpermanganaattia saa liuotettavina tabletteina apteekista. Liuos värjää kynnet, joten ne olisi suojattava lakalla.

”Jos kynsivallin tulehdus ei rauhoitu paikallishoidolla, saatetaan tarvita suun kautta otettavia antibiootteja lääkärin määräyksellä.”

Myös kemikaalit ja märkä työ voivat ärsyttää kynsivallin ihoa, jolloin voi kehittyä krooninen kynsivallin tulehdus. Iho hilseilee ja kynsinauha voi hävitä kokonaan. Iho on otollinen bakteereille ja hiivasienelle, jotka ylläpitävät tulehdusta. Kynsijuuren vaurioituessa kynnen kasvu häiriytyy.

”On hyvä välttää kemikaaleja, likaa ja kosteutta sekä käyttää perusvoidetta. Jos tarpeen, lääkäri määrää reseptilääkityksen.”

Karvatupen tulehdusta voi hoitaa saippuapesulla

Karvatuppitulehdus eli follikuliitti voi johtua stafylokokki-infektiosta, jolloin karvatuppien kohdalla näkyy pieniä pinnallisia märkärakkuloita, joiden keskeltä voi kasvaa ihokarvaa.

”Jos kyseinen tulehdus johtuu muusta syystä – esimerkiksi hikoilusta, hautumisesta tai sheivauksen aiheuttamasta ärsytyksestä –, punoittavien, kutisevien näppylöiden keskellä voi olla pieni märkäpesäke.”

Tulehdus voi tulla päänahkaan, parran alueelle, selkään, pakaroihin tai sääriin. Sitä esiintyy herkimmin diabeetikoilla ja ylipainoisilla.

Jos ihotulehdus muuttuu laaja-alaiseksi, on syytä mennä lääkäriin. 

”Itsehoitona on saippua- ja vesipesu kahdesti päivässä, kun tulehdusta esiintyy pienellä alalla ja se on hallittavissa. Jos näkyvissä on lähinnä märkärakkuloita, itsehoitona voi kokeilla antibioottivoidetta, koska silloin on kyseessä todennäköisesti bakteerin aiheuttama tauti. Muussa tapauksessa voisi kokeilla kortisonivoidetta ja antiseptista ainetta sisältävää voidetta.”

Jos tulehdus ei rauhoitu itsehoidolla ja on laaja-alaista, kannattaa Ilveksen mukaan mennä lääkäriin. Hoitona ovat suun kautta otettavat antibiootit ja kortisonivoiteet.

Hoida ihoinfektioita ja huolehdi hygieniasta!

  • Kaikki ihotulehdukset voivat uusiutua, jos niitä ei hoida tehokkaasti.
  • Immunosuppressiivinen hoito, ylipaino, diabetes tai hikoilu voivat altistaa ihotulehduksille. Lisäksi jotkut ovat herkempiä kuin toiset.
  • Hygienia on tärkeä osa hoitoa. Se voi auttaa sekä ehkäisemään infektioita että parantamaan niitä. Jos tulehduskierre on päällä, hygieniaa on hyvä tehostaa.
  • Bakteerit leviävät kosketuksen välityksellä, joten käsipesun lisäksi pyyhkeet olisi vaihdettava sekä parranajovälineet ja wc-pönttö puhdistettava hyvin.
  • Apteekista ei saa diagnoosia, mutta sieltä saa neuvontaa eri itsehoitovalmisteista, kuten antiseptisista puhdistusaineista, antibioottivoiteista ja hydrokortisonivoiteista.
  • Jos tulehdus ei rauhoitu, kannattaa mennä yleislääkärin vastaanotolle. Ihotautilääkäriltä saa apua hankalissa ja toistuvissa tapauksissa.

Teksti Tarja Västilä