Diabeteksen lisäsairaudet

Todetut yhteydet lisäsairauksiin

Mitä suurempi on veren sokeripitoisuus, sitä suurempi on riski sairastua lisäsairauksiin. Diabeteksen lisäsairaudet linkittyvät toisiinsa, ja yksi todettu lisäsairaus voi herkästi johtaa toiseen, minkä vuoksi kannattaa sitoutua diabeteksen hoitoon pitkäjänteisesti ja huolella.

Suuri osa tyypin 2 diabeetikoista kärsii diabeteksen lisäksi myös metabolisesta oireyhtymästä (MBO), korkeasta verenpaineesta sekä veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä. Metabolinen oireyhtymä on aineenvaihduntahäiriö, jossa useita sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöitä on kasautunut samalle henkilölle.

Diabeteksella on todettu yhteys muun muassa seuraaviin lisäsairauksiin:

• sydän- ja verisuonisairaudet
• metabolinen oireyhtymä eli aineenvaihduntahäiriö
• aivohalvaus
• munuaissairaus (diabeettinen nefropatia)
• hermostomuutokset
• ruoansulatusongelmat
• silmäpohjamuutokset
• jalkojen ongelmat (mm. tunto-ongelmat, huonosti parantuvat haavaumat)
• hampaiden ja ikenien ongelmat
• erektio-ongelmat
• masennus

Lisäsairauksien esto on tärkeä hoidon tavoite. Näin hyvä elämänlaatu säilyy.

Diabeteksen vakavat lisäsairaudet heikentävät hyvinvointia ja elämänlaatua ja voivat johtaa jopa ennenaikaiseen kuolemaan. Terveysongelmia voi kuitenkin estää pitämällä verensokerin tavoitetasolla seuraamalla sitä itse säännöllisesti. Sovi yksilöllinen tavoitetasosi yhdessä lääkärisi ja hoitajasi kanssa. Terveet elämäntavat, viisaat ruokavalinnat ja fyysinen aktiivisuus kuuluvat tärkeänä osana niin lisäsairauksien ehkäisyyn kuin diabeteksen hoitoonkin.

Sydän- ja verisuonisairaudet

Diabetes nelinkertaistaa miesten ja kahdeksankertaistaa naisten riskin sairastua sepelvaltimotautiin, sydäninfarktiin, alaraajan valtimoverenkierto- tai aivoverenkiertohäiriöön.

Huomioitavaa sairastumisriskiin liittyen:

• Tyypin 2 diabetesta sairastavilla valtimot ahtautuvat normaalia helpommin.
• Valtimojen ahtautumisen vaaraa suurentavat edelleen: huono sokeritasapaino, korkea LDL-kolesterolipitoisuus, matala HDL-kolesterolipitoisuus, korkea veren triglyseridipitoisuus, koholla oleva verenpaine ja tupakointi.
• Sepelvaltimotaudin riski on suuri jo tyypin 2 diabeteksen toteamisvaiheessa. Tyypin 1 diabeteksessa sepelvaltimotaudin riski kasvaa merkittäväksi, kun potilaalle on kehittynyt joko diabeteksesta johtuva mikroalbuminuria tai nefropatia.
• Jopa yli puolella tyypin 2 diabeetikoista on liian korkea verenpaine.
• Kohonnut verenpaine ja kohonnut kolesteroli edelleen lisäävät sairastumisriskiä sepelvaltimotautiin, aivohalvaukseen sekä munuais- ja silmänpohjamuutoksiin.

Valtimotautien ehkäisemiseksi kannattaa pyrkiä mahdollisimman hyvään diabeteksen hoitotasapainoon. Tässä auttavat tupakoinnin lopettaminen, säännöllinen liikunta ja ylipainon pudottaminen. Ruokavalion tulisi olla vähärasvainen ja vähäsuolainen. Aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyssä kannattaa välttää lisäksi runsasta alkoholin käyttöä. Jos verenpaine ja rasva-arvot eivät korjaannu normaaleiksi elämäntapahoidolla, saattaa lääkärisi kirjoittaa sinulle verenpainetta tai veren rasva-arvoja alentavia lääkkeitä.

Kun tiedät verenpaine- ja kolesteroliarvosi, voit laskea riskisi sairastua sydäninfarktiin tai vakavaan aivoverenkiertohäiriöön Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FINRISKI-laskurilla. Laskuri kertoo sairastumisriskisi prosentteina.

Diabeettinen nefropatia

Diabeettisessa nefropatiassa korkea verensokeri muuttaa munuaiskerästen rakennetta siten, että ne alkavat päästää valkuaisainetta virtsaan.

Tällaista elimistön häiriintynyttä tilaa kutsutaan mikroalbuminuriaksi silloin, kun eritys on niukkaa. Kun eritys lisääntyy, on kyseessä nefropatia. Tilanteen pitkittyessä munuaiset eivät enää kykene poistamaan verestä kuona-aineita virtsaan kuten ennen. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa kuona-aineiden eritys on loppunut kokonaan ja voidaan joutua turvautumaan dialyysiin.

Nefropatia on yksi diabeetikoiden yleisimmistä lisäsairauksista.

Munuaissairauden vaaraa lisää eniten pitkään koholla pysynyt verensokeri. Muita vaaratekijöitä ovat tupakointi, korkea verenpaine ja perintötekijät. Mikroalbuminuriaa esiintyy monesti jo tyypin 2 diabeteksen toteamishetkellä. Sairaus johtaa munuaisten vajaatoimintaan vain osalla potilaista.

Nefropatiaa voi ehkäistä huolehtimalla hyvästä sokeritasapainosta ja normaalista verenpaineesta. Alkoholin ja suolan käyttöä tulisi rajoittaa, tupakointi lopettaa ja mahdollista ylipainoa pudottaa. Nefropatiaa ehkäisevät siis diabeteksen hoidostakin tutut tavat, joihin pystyy vaikuttamaan omin avuin. Tarvittaessa kohonnutta verenpainetta ja rasva-arvoja hoidetaan lääkkein.

Diabeettinen neuropatia

Diabeettinen neuropatia tarkoittaa diabeteksen aiheuttamia ääreishermoston häiriöitä. Diabetes voi aiheuttaa muutoksia sekä autonomisen (tahdosta riippumattoman) että somaattisen (tahdosta riippuvan) hermoston toiminnassa.

Autonominen neuropatia voi aiheuttaa muutoksia esimerkiksi sydämen sykkeessä, verisuonten toiminnassa, suoliston tai virtsarakon toiminnassa. Autonominen neuropatia voi olla myös osasyy impotenssiin eli erektiohäiriöön. Somaattinen neuropatia puolestaan voi aiheuttaa pistelyä, puutumista, särkyä tai tuntohäiriöitä jaloissa.

Diabeettiseen neuropatiaan liittyvät vahvasti erilaiset jalkaongelmat.

Neuropatiaa sairastavalla jalkojen tuntoaisti on heikentynyt. Pahimmillaan tauti johtaa alaraajan amputaatioon. Lisäksi jalkoihin tulee herkästi virheasentoja, jotka aiheuttavat kovettumia. Neuropatialle yleiset jalkahaavat ja tulehdukset ilmaantuvat usein juuri kovettumiin. Näitä ongelmia on mahdollista välttää huolehtimalla jalkojen ihon hyvinvoinnista ja käyttämällä mukavia jalkineita, jotka eivät hankaa. Diabeteshoitajan tulee säännöllisesti tarkistaa jalkojen kunto ja ohjata tarvittaessa asianmukaiselle jalkahoitajalle. Hyvä diabeteksen hoito eli sokeritasapainon saavuttaminen nopeuttaa jo syntyneiden vammojen paranemista.

Diabeetikon jalkaongelmat

Jalkaongelmat ovat hyvin yleisiä etenkin, jos diabeetikko kärsii lisäksi neuropatiasta, mutta ikäviä jalkaongelmia voi ilmaantua diabeteksen yhteydessä ilman todettua neuropatiaakin.

Diabeetikoille syntyy jalkavammoja yleisemmin kuin muille. Jalkaongelmista yleisimpiä ovat jalkojen krooniset haavaumat. Korkea verensokeritaso lisää tulehdusriskiä. Riski haavaumien syntymiseen on sitä suurempi, mitä pidempään on sairastanut tyypin 2 diabetesta. Haavauma voi johtaa pahimmassa tapauksessa raajan amputaatioon. Haavaumien lisäksi mahdollisia jalkaongelmia ovat muun muassa jalkojen puutuminen, jalkapohjien kihelmöinti tai herkistyminen, lihaskrampit ja levottomat jalat.

Jalkaongelmien hoidossa tärkeintä ja tehokkainta on ongelmien ehkäiseminen, eli säännöllinen jalkojen rasvaus sekä asianmukaiset ja riittävän tilavat jalkineet, jotka eivät hankaa. Jos jalkaongelmia jo on, korostuu jalkojen hoitajan antama hoidon merkitys. Diabeteshoitajan tulee säännöllisesti tarkistaa jalkojen kunto ja ohjata tarvittaessa asianmukaiselle jalkahoitajalle.

Pieniä vammoja ja haavoja voi hoitaa itse, mutta oireiden pahentuessa on syytä hakeutua viipymättä hoitoon. Hyvä diabeteksen hoito eli sokeritasapainon saavuttaminen nopeuttaa jo syntyneiden vammojen paranemista.

Jalkojen säännöllinen tutkiminen

Tutki jalkasi tämän ohjeen mukaan. Voit myös ladata avuksesi Jalkojenhoito-ohjeen.

• Tunnustele jalkoja erityisesti hankaukselle alttiista paikoista
• Etsi hankausoireita kuten hiertymiä ja rakkoja
• Tarkkaile myös känsiä, tulehduksia ja kovettumia
• Tarkista varpaiden välit
• Jos huomaat tiettyjen jalkineiden aiheuttavan ongelmia, lopeta niiden käyttö

Lue lisää jalkojen itsehoidosta.

Diabeettinen retinopatia

Diabeettinen retinopatia tarkoittaa diabeteksen aiheuttamaa silmän verkkokalvon sairautta.

Lievä silmän verkkokalvomuutos on kaikkein yleisin diabeteksen elinmuutoksista. Sitä esiintyy noin 90 %:lla diabeetikoista, joiden diabetes on kestänyt vähintään 20 vuotta. Tyypin 2 diabeteksessa lieviä silmänpohjamuutoksia voi esiintyä jo sairauden havaitsemisvaiheessa. Verkkokalvomuutokset näkyvät silmänpohjan tähystyksessä tai silmänpohjavalokuvassa. Silmänpohjakuvaus 1–3 vuoden välein on osa diabeetikon hoidon seurantaa.

Retinopatian ehkäisyssä olennaista on hyvä sokeritasapaino.

Lieviä muutoksia kutsutaan taustaretinopatiaksi. Tällöin verkkokalvolla esiintyy muun muassa pieniä hiussuonten pullistumia ja pistemäisiä verenvuotoja, jotka eivät vielä vaikuta näköön. Jos sokeritasapaino ei parane, ajan myötä voi kehittyä vaikeampiakin muutoksia. Verkkokalvon tarkan näkemisen alueelle voi kehittyä toinen retinopatian muoto, makulopatia, joka huonontaa tarkkuus- ja värinäköä. Proliferatiivinen retinopatia on kolmas retinopatian muoto. Tämän seurauksena syntyvät verenvuodot silmän lasiaisessa voivat johtaa näön menetykseen.

Suun ja hampaiden sairaudet

Diabeetikoilla esiintyy samanlaisia suun alueen sairauksia kuin muillakin, mutta diabeetikot ovat alttiimpia suusairauksille ja hampaiden menetyksille.

Diabeetikko voi itse huolehtia monin tavoin suun ja hampaiden kunnosta:

• Huolehdi hyvästä suuhygieniasta
• Harjaa hampaat kahdesti päivässä
• Vaihda hammasharja riittävän usein
• Harjaa tarvittaessa myös kieli
• Puhdista hammasvälit päivittäin
• Vältä tupakoimista
• Älä napostele aterioiden välillä
• Käytä ksylitolituotteita
• Käy hammaslääkärissä säännöllisesti
• Jos suu tuntuu kuivalta, juo vettä tai hanki apteekista kosteuttavia tuotteita

Suun ja hampaiden sairauksien ehkäisemiseksi tulee huolehtia hyvästä diabeteksen hoitotasapainosta ja suuhygieniasta. Huono sokeritasapaino voi aiheuttaa suun kuivumista, pistelyä poskien limakalvolla ja kielessä, tulehdusta ja kivuliaita haavaumia suun limakalvolla.

Diabeetikoilla esiintyy myös muita enemmän ientulehduksia ja parodontiittia, jolla tarkoitetaan hampaan leukaluuhun kiinnittävän kudoksen tulehdusta. Tupakoimattomuus edistää suun terveyttä ja vähentää myös parodontiitin riskiä. Hammaslääkärillä kannattaakin käydä säännöllisesti tarkistuttamassa suun ja hampaiden kunto.

Erektio-ongelmat

Erektiohäiriöt ovat yleinen ongelma diabeetikoilla.

Jopa puolet diabetesta sairastavista pitää seksuaalista toimintakykyään epätyydyttävänä. Seksuaalinen suoritus on usein heikompi omiin toiveisiin ja odotuksiin nähden. Joskus erektiohäiriöt voivat olla diabeteksen ensioire. Vaivaan löytyy kuitenkin apua ja hoitoon hakeutuminen kannattaa. Elämäntapojen tarkistaminen on tärkeää – ensiaskelia ovat tupakoinnin lopettaminen, terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja ylipainon välttäminen.

On hyvä muistaa, että yhdyntä on vain osa seksuaalista kanssakäymistä ja läheisyyttä. Monissa tapauksissa kumppanit voivat ratkaista ongelmansa keskenään puhumalla avoimesti. Joskus tarvitaan lääkärin, terveydenhoitajan, psykologin tai muun ammattiauttajan apua. Myös verenkiertoa parantavista lääkkeistä on apua yli puolelle diabeetikoista.

Suorituskykyä heikentävät myös henkiset tekijät, kuten liiallinen suorituspaine tai masennus sekä verisuoniperäiset syyt (kuten ateroskeloroosi ja verenpainetauti), alkoholin liikakäyttö, tupakointi ja eräät lääkkeet.

Ylipaino

Tyypin 2 diabetes aiheutuu usein ylipainosta ja jopa neljä viidestä diabeetikosta on ylipainoisia.

Ylipaino kulkee käsi kädessä metabolisen oireyhtymän kanssa. Tyypin 2 diabeetikoilla on usein myös metabolinen oireyhtymä (MBO) ja useita muitakin valtimotaudin vaaratekijöitä. Valtimotaudin vaaratekijöihin kuuluvat ylipainon lisäksi muun muassa kohonnut verensokeri, korkea verenpaine sekä poikkeavuutta veren rasva-arvoissa ja veren hyytymistekijöissä. On arvioitu, että diabetestapauksista ainakin puolet olisi torjuttavissa, jos lihavuuden ehkäisyssä onnistuttaisiin.

Terveellisillä elämänvalinnoilla on mahdollista vaikuttaa ylipainoon ja diabetekseen ennaltaehkäisevästi.

Ylipainon hoitoon tarkoitetuilla lääkkeillä ja laihdutusleikkauksilla on myös sijansa ylipainoisten diabeetikkojen hoidossa. Laihdutusleikkauksia tehdään lähinnä potilaille, joiden painoindeksi on yli 40 tai vähintään 35, jos henkilöllä on jokin laihduttamista edellyttävä sairaus kuten diabetes. Laihdutuslääkettä käyttävän painoindeksin tulisi olla yli 28.

Laskemalla oman painoindeksisi voit varmistaa, onko painosi suositelluissa rajoissa.

Painoindeksi (BMI) = paino (kg) / pituus*pituus (m*m)

Esimerkiksi, jos henkilön paino on 96 kg ja pituus 1,76 m, painoindeksi BMI = 96 / (1,76*1,76) = 31.  Normaalipaino on painoindeksitaulukon mukaan arvojen 18,5–24,9 kg/m² välillä, joten arvo 31 viittaa selvästi ylipainoon.