Liikunta, terveellinen ruokavalio, tupakoimattomuus, alkoholin välttäminen, painonhallinta tai ylipainoisilla laihduttaminen, sekä verenpaineen ja kolesterolin hoito ehkäisevät aivoverenkiertohäiriöitä. Myös levon merkitys on aivoille korvaamaton.

Terveelliset elämäntavat ennaltaehkäisevät verisuonimuutoksia, jotka myöhemmin saattavat aiheuttaa aivoverenkiertohäiriön. Mikäli pysyy normaalipainossa ja välttää sydänterveydelle epäterveellisiä valintoja, voi välttyä monilta perussairauksilta.

Terveelliset elämäntavat voivat ehkäistä tai viivästyttää aivoverenkiertohäiriön ilmaantumista.

Aivoterveyttä voi edistää pienin päivittäisin teoin. Valitsemalla esimerkiksi lounaalla vähäsuolaisemman ja vähärasvaisemman vaihtoehdon, voi vaikuttaa sekä kolesteroliin että verenpaineeseen. Pienetkin valinnat ohjaavat kohti oikeaa suuntaa. Parhaat tulokset saavutetaan kuitenkin pitkäjänteisillä valinnoilla. Samat terveellisiä elämäntapoja koskevat ohjeet ovat eduksi myös sydänsairauksien hoidossa.

Tee jo tänään valintoja aivojesi ja sydämesi hyväksi. Aivot nauttivat raikkaasta ulkoilmasta ja virikkeistä. Mitä monipuolisempia aktiviteettaja pystyt tarjoamaan aivoillesi, sitä paremmassa kunnossa ne pysyvät sekä ennen että jälkeen sairastumista. Myös stressin välttäminen ja omasta terveydestä sekä sosiaalisista suhteista huolehtiminen auttaa jaksamaan ja pitämään mielen vireänä.

Tärkeimmät elämäntapamuutokset

  • Verenpaineen ehkäisy ja hoito
  • Terveellinen ruokavalio
  • Suolarajoituksen noudattaminen
  • Alkoholinkäytön vähentäminen tai lopettaminen
  • Painonhallinta tai laihdutus
  • Säännöllinen liikunta oman voinnin mukaan
  • Tupakoimattomuus
  • Stressin välttäminen

Painonhallinta

Ylipaino kohottaa aivoverenkiertohäiriön riskiä erityisesti yhdistettynä muihin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin. Painonhallinta vaikuttaa suotuisasti sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten kolesteroliin, verensokeriin ja verenpaineeseen. Maltillinen painonhallinta tai normaalipainossa pysyminen on osa tehokasta ennaltaehkäisyä.

Pysyvä painonpudotus on hyvä tavoite, jos siihen on aihetta. Nopea laihdutuskuuri ei yleensä tuota pysyviä tuloksia. Omia elämäntapojaan kannattaa pyrkiä muuttamaan asteittain sellaiseksi, että niissä on helppo pysytellä. Kannattaa pohtia omaa arkea ja elämänrytmiä helpottavia valintoja, jotka eivät tunnu kohtuuttomilta toteuttaa.

Painonhallinta tarkoittaa paitsi painonpudotusta, myös normaalipainossa pysymistä.

Tärkeintä laihduttamisessa on energiankulutuksen vähentäminen nauttimalla vähemmän tai kevyempää ravintoa ja lisäämällä liikuntaa. Helpoimmin tämä onnistuu esimerkiksi vähentämällä rasvan ja sokerin määrää, välttämällä alkoholia sekä lisäämällä kuidun, kasvisten, marjojen ja hedelmien määrää ruokavaliossa.

Erityisesti keskivartalolihavuus ja vähäinen liikunta altistavat aivoverenkiertohäiriöille. Keskivartalolihavuus merkitsee, että sisäelinten ympärille on kertynyt rasvaa. Miehillä sen kriteerinä pidetään 100 cm vyötärön ympärystä ja naisilla 90 cm.

Ruokavalio

Ruokavaliolla voi vaikuttaa moniin aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijöihin ja niiden kehittymiseen. Aivojen kannalta terveellistä ruokaa ovat kasvikset, marjat, hedelmät, kuidut, täysjyvävilja ja kala. Kalaa suositellaan syömään kahdesti viikossa.

Ravinnon määrä ja laatu vaikuttavat sydän- ja verisuonitautien riskiin. Kulutukseen nähden liiallinen energiansaanti johtaa varastorasvan kertymiseen ja painon nousuun.

Runsas kovien rasvojen nauttiminen sekä vähäinen kalan ja kasvisten käyttö lisäävät valtimotaudin ja siten aivoverenkiertohäiriöiden riskiä.

Runsasta suolan käyttöä kannattaa välttää, sillä se kohottaa verenpainetta ja aivoinfarktin riskiä. Kovia eli tyydyttyneitä eläinperäisiä rasvoja tulisi välttää ja suosia pehmeitä tyydyttymättömiä kasvirasvoja.

Kovia rasvoja on esimerkiksi voissa, juustoissa, rasvaisessa lihassa ja lihajalosteissa. Aivot tarvitsevat omega-rasvahappoja, mutta jos energiantarve täyttyy kovista rasvoista, niiden saanti voi jäädä riittämättömäksi. Omega-3-rasvoja saat esimerkiksi pähkinöistä, siemenistä ja avokadosta sekä kalasta. Kannattaa välttää myös piilorasvaa leivonnaisissa, karkeissa, sipseissä, makkaroissa, juustoissa ja rasvaisissa maitotuotteissa.

Pieni herkuttelu silloin tällöin ei ole haitaksi, jos varsinaisia aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijöitä ei ole. Mikäli olet jo sairastanut aivoverenkiertohäiriön, saat lääkäriltäsi tarkemmat ohjeet siitä, kuinka tarkkaa dieettiä sinun tulisi noudattaa. Esimerkiksi rasvan tai sokerin määrää voi tällöin olla syytä tarkkailla entistä valppaammin.

Ruokaa tulisi nauttia kohtuullisia annoksia suhteessa energiankulutukseen. Terveellinen ruokavalio kuuluu pysyviin tavoitteisiin, ei vain kertaluonteiseen laihdutuskuuriin. Tällöin aivotkin voivat paremmin.

Ruokailuun keskittyminen ja annosten nauttiminen hitaasti ja hyvässä seurassa voi myös auttaa siihen, ettei tule syötyä liikaa. Hotkimista kannattaa välttää muutoinkin aivoverenkiertohäiriön jälkeen, mikäli nielemisessä on ongelmia. Ruokailutilanteet tulisi rauhoittaa ja ruokaa voi olla tarpeen hienontaa tai soseuttaa nielemisen helpottamiseksi.

Säännöllinen ateriarytmi on hyvän arjen perusta. Kun nauttii monipuolisia aterioita riittävän usein, ei näläntunne pääse vaivaamaan, eikä epäterveellisiin valintoihin lipsu niin helposti. Kuitu ja kasvikset pitävät pidempään kylläisenä ja niissä on vähemmän energiaa painokiloa kohti.

Valkoista viljaa sisältäviä tuotteita, kuten pullaa ja vaaleaa leipää, sekä runsaasti sokeria sisältäviä tuotteita kuten makeisia ja virvoitusjuomia kannattaa välttää. Niissä ei ole juuri ravintoarvoa, mutta paljon kaloreita.

Liikunta

Liikunnan tiedetään olevan hyväksi aivoverenkiertohäiriöiden ennaltaehkäisyssä. Säännöllinen liikunta vähentää aivoverenkiertohäiriön riskiä. Etenkin kävely on hyväksi aivoterveydelle, mutta mikä tahansa liikunta tukee terveyttä ja hyvinvointia.

Kohtuukuormitteinen liikunta puoli tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa laskee sairastumisriskin normaalille tasolle henkilöllä, joka ei ole sairastanut aivoverenkiertohäiriötä. Sairastumisen jälkeen on toki syytä aloittaa liikunta vähitellen. Myös muu vapaa-ajan aktiivisuus sekä arki- ja työmatkaliikunta ovat eduksi.

Liikunnan lisääminen vaikuttaa edullisesti myös yleiseen terveydentilaan ja mahdollisiin taustasairauksiin. Se ennaltaehkäisee valtimosairauksia ja ylipainon kertymistä sekä vaikuttaa positiivisesti verenpaineeseen ja veren rasva- ja sokeriarvoihin. Liikunta ylläpitää normaalia vuorokausirytmiä, parantaa unenlaatua ja vähentää stressiä.

Liikunta sairastumisen jälkeen

Liikunta kannattaa aloittaa mahdollisimman pian lääkärin tai fysioterapeutin ohjeiden mukaan sekä omaa vointiaan kuunnellen. Lääkäri määrittelee tarkemmat rajat sille, miten ja kuinka paljon voi liikkua.

Omalla aktiivisuudella on suuri merkitys, sillä pelkkä ohjattu fysioterapia ei riitä palauttamaan kuntoa sairastumista edeltävälle tasolle.

Sairastumisen jälkeen voi alkuun tuntua vaikealta lähteä liikkeelle, kun oma jaksaminen ja kyvyt eivät välttämättä ole sairautta edeltävällä tasolla. Tiettyjä lajeja ei voi aivoverenkiertohäiriön sairastamisen jälkeen ainakaan välittömästi harrastaa esimerkiksi jäännösoireiden vuoksi. Lihasheikkous, tuntopuutokset, tasapainovaikeudet ja lihasjänteyden kasvu saattavat tehdä liikkumisesta hankalaa. Joskus liikunnan yhteydessä esiintyy myös voimakasta väsymystä.

Kannattaa valita sellainen liikuntamuoto, joka tuottaa hyvää oloa ja mieltä. Rakkaan liikuntaharrastuksen pariin palaamista voi pitää hyvänä tavoitteena, vaikka se ei heti onnistuisikaan. Hyviä liikuntamuotoja ovat esimerkiksi kävely, sauvakävely, pyöräily, uinti ja kuntopiirit. Lajeja, joihin liittyy iskuja ja painetta tulisi välttää. Kannattaa harjoittaa monipuolisesti kestävyyttä, lihaskuntoa, tasapainoa ja joustavuutta. Liikunnan kuormitusta tulisi lisätä vähitellen turvallisissa rajoissa.

Liikuntaseuraa saattaa löytää vaikkapa Aivoliiton, SPR:n tai oman kunnan kautta. Kannattaa muistaa myös riittävä lepo ja nesteytys.

Tupakka

Tupakointi suurentaa aivoinfarktin riskiä suhteessa poltettujen savukkeiden määrään. Noin joka viides aivoinfarkti johtuu tupakoinnista. Tupakointi lisää riskiä suoraan suhteessa poltettujen savukkeiden määrään. Tupakointi olisi syytä lopettaa viimeistään sairastumisen jälkeen.

Osan tupakoinnin lopettamisen hyödyistä voi kokea heti, osan vasta pidemmän ajan kuluessa. Lopettamisen jälkeen valtimotautien riski laskee muutamassa vuodessa tupakoimattomien tasolle.

Tupakointi supistaa verisuonia, aiheuttaa verisuonten ennenaikaista kalkkeutumista ja vaikuttaa haitallisesti veren rasva-arvoihin. Tupakka kohottaa verenpainetta hetkellisesti, mutta moninkertaistaa kohonneen verenpaineen haittavaikutukset.

Alkoholi

Alkoholinkäyttö, varsinkin humalahakuinen juominen, kohottaa aivoverenkiertohäiriöiden riskiä huomattavasti. Keski-ikäisillä jo kaksi päivittäistä alkoholiannosta lisää aivoverenkiertohäiriön todennäköisyyttä. Siksi alkoholinkäytön vähentäminen tai lopettaminen on aina suositeltavaa. Etenkin sairastetun aivoverenkiertohäiriön jälkeen alkoholia tulisi käyttää korkeintaan kohtuudella. Alkoholi ei myöskään välttämättä sovi yhteen lääkärin määräämän lääkityksen kanssa.

Kohtuus alkoholinkäytössä on tärkeää sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin kannalta. Sairastumisen jälkeen alkoholi saattaa vaikuttaa entistä voimakkaammin ja aiheuttaa myös vaaratilanteita, jos esimerkiksi tasapaino on heikentynyt. Kaatumisesta voi seurata vammoja, jotka hidastavat kuntoutumista. Alkoholi voi myös pahentaa elimistössä ja aivoissa jo aiheutuneita vaurioita.