Aivoverenkiertohäiriön hoito

Aivoverenkiertohäiriö vaatii välitöntä hoitoa

Aivoverenkiertohäiriö vaatii välitöntä hoitoa, joten on tärkeää soittaa viipymättä hätänumeroon 112. Oireet kehittyvät minuuteissa tai tunneissa, ja mitä pikemmin hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet on estää pysyvä vammautuminen. Jo ensimmäisinä tunteina aivokudoksessa voi syntyä peruuttamattomia vaurioita.

Jos oireiden alkamisesta on kulunut alle 4,5 tuntia, joissakin tilanteissa jopa alle 9 tuntia, verisuonitukos voidaan avata liuotushoidolla. Joskus tarvitaan lisäksi suonensisäinen tai neurokirurginen toimenpide.

Hoitoon tulee hakeutua aina, vaikka oireet häviäisivätkin.

Hyvä akuuttihoito on ratkaisevaa paranemisen kannalta. Liuotushoito ei sovi kaikille potilaille, mutta hoito AVH-yksikössä parantaa kaikkien potilaiden hoitotulosta. Myös ne sairastuneet, joille liuotushoito ei sovi, hyötyvät mahdollisimman nopeasta hoitoon hakeutumisesta. Näin sairaudesta toipuminen helpottuu huomattavasti.
AVH-yksikkö on aivoverenkiertohäiriöiden hoitoon ja varhaiskuntoutukseen erikoistunut osasto, jossa työskentelee moniammatillinen tiimi.

Aivoverenkiertohäiriöpotilaat hoidetaan akuuttivaiheessa AVH-yksikössä, jos sellainen on sairaalassa. Akuuttihoidon jälkeen sairastuneen tilaa seurataan ja toipumisen myötä alkaa kuntoutus.

Tärkeimmät hoitotulokseen vaikuttavat tekijät

• Viiveetön hoidon aloitus neurologisessa AVH-yksikössä
• Ohimenevän aivoverenkiertohäiriön eli TIA:n diagnosointi ja jatkohoito
• Liuotushoito ja valtimonsisäinen hoito siihen soveltuville potilaille
• Kuntoutustarpeen arviointi kaikille sairastuneille
• Kuntoutus moniammatillisessa yksikössä

Akuuttihoito

Hoitoketju käynnistyy välittömästi hätänumeroon soittaessa. Kiireellinen ambulanssikuljetus sairaalapäivystykseen, ei terveyskeskukseen, on välttämätön. Mitä nopeammin hoito aloitetaan, sitä paremmat tulokset ovat.

Sairaalan hoitoyksikössä selvitetään, sopiiko aivoinfarktipotilas liuotushoitoon vai ei. Kaikkien potilaiden kannattaa hakeutua hoitoon, vaikka liuotushoito ei olisikaan mahdollinen. Mikäli liuotushoito ei sovellu, voidaan harkita mekaanista hyytymän poistoa eli trombektomiaa. Aivoverenvuodon yhteydessä potilas saattaa tarvita neurokirurgista leikkaushoitoa.

Yksikössä tarkkaillaan myös potilaan elintoimintoja, kuten lämpötilaa, verensokeria sekä neste- ja suolatasapainoa. Ne pyritään pitämään normaalilukemissa lisävaurioiden ehkäisemiseksi.

Aivoinfarktin liuotushoito eli trombolyysi

Ennen liuotushoitoa arvioidaan, soveltuuko se potilaalle. Pään tietokonekerroskuvauksen eli tietokonetomografian avulla suljetaan pois muut syyt, kuten aivoverenvuoto tai aivokasvain. Silloin liuotushoitoa ei voida antaa.

Liuotushoito ei välttämättä sovi silloin, kun oireiden alkamisajankohta on epäselvä tai oireet ovat alkaneet yli 4,5 tuntia sitten. Joskus hoitoa voidaan harkita vielä 9 tunnin sisällä oireiden alkamisesta. Muita syitä liuotushoidon sopimattomuudelle voivat olla tavallista korkeampi verenvuototaipumus, säännöllinen verenohennuslääkitys, hiljattain tehty kirurginen toimenpide tai aiempi aivoverenvuoto.

Mitä nopeammin liuotushoito aloitetaan, sitä enemmän siitä on potilaalle hyötyä. Näin voidaan minimoida peruuttamattomien vaurioiden syntyminen aivoissa.

Liuotushoito annetaan laskimoon tunnin kestävänä suonensisäisenä infuusiona eli tiputuksena. Lääkkeenä käytetään alteplaasia, joka hajottaa verenkierrossa olevia hyytymiä. Se vastaa elimistön itse tuottamaa liuotusainetta, mutta määrä on niin suuri, ettei elimistö pysty sitä tuottamaan riittävästi niin lyhyessä ajassa.

Liuotuslääkkeen teho kestää 24 tuntia. Joskus vaikutus voi alkaa niin nopeasti, että oireet alkavat vähentyä jo tiputuksen aikana. Hoidon ja sitä seuraavan vuorokauden ajan potilas pidetään vuodelevossa ja hänen vointiaan tarkkaillaan jatkuvasti.

Seuraavana päivänä tehdään uudelleen pään tietokonekerroskuvaus (tietokonetomografia) vaurion koon ja mahdollisen verenvuodon toteamiseksi.

Vuorokauden kuluttua liuotushoidosta potilaalle voidaan aloittaa uusien tukosten syntymistä ehkäisevä lääkitys. Tästä eteenpäin hoito on samanlaista liuotushoitoa saaneilla ja muilla potilailla.

Annettu liuotushoito ei ehkäise uutta aivoverenkiertohäiriötä. Se ei myöskään estä uuden liuotushoidon antamista tarvittaessa myöhemmin.

Mekaaninen suonensisäinen hyytymän poisto eli trombektomia

Joillekin potilaille voi sopia verisuonihyytymän mekaaninen poisto. Hyytymä poistetaan erikoiskatetreilla joko liuotushoidon lisäksi tai sen sijasta. Joskus mekaaninen trombektomia voidaan tehdä, vaikka liuotushoito ei soveltuisi potilaalle, esimerkiksi leikkauksen jälkeen.

Mekaanista tukoksen poistoa voidaan harkita kaulavaltimon tai suuren aivovaltimon tukoksen poistoon. Toimenpidettä käytetään näissä suurten valtimoiden tukoksissa, kun laskimonsisäinen liuotushoito ei riitä avaamaan suonta. 

Trombektomia tehdään pääasiassa 6 tunnin, tai harkinnanvaraisesti 24 tunnin, sisällä oireiden alkamisesta. Mitä pikemmin se pystytään tekemään, sen parempi. Toimenpide kestää tapauskohtaisesti puolesta tunnista kahteen tuntiin.

Toimenpiteessä viedään katetri nivusvaltimosta sisään ja aortan kautta kaulavaltimoihin ja edelleen aivovaltimoihin. Katetri viedään tukokseen ja erilaisia tekniikoita kuten verkkoputkea tai imua käyttäen tukos irrotetaan suonesta. Tämän jälkeen tukos vedetään suonta pitkin ulos.

Toimenpiteen jälkeen hoito AVH-yksikössä ei juurikaan eroa muiden potilaiden hoidosta.

Kaulavaltimoahtauman leikkaushoito

Leikkaushoitoa saatetaan tarvita, jos kyseessä on esimerkiksi kaulavaltimon ahtauma, joka on jo aiheuttanut TIA:n eli ohimenevän aivoverenkiertohäiriön tai pienen aivoinfarktin. Toimenpiteessä puhdistetaan ahtautunut verisuoni, sillä kaulavaltimoahtauma altistaa uusiutuvalle aivoinfarktille.

Aivoverenvuodon invasiivinen hoito

Joillekin aivojen sisäisen verenvuodon (ICH) saaneille potilaille voidaan tehdä leikkaus verenpurkauman poistamiseksi.

Neurokirurgi harkitsee leikkauksen tarpeellisuuden potilaan voinnin, vuotokohdan ja vuodon määrän perusteella.

Pienissä aivoverenvuodoissa selvitään usein ilman kirurgista hoitoa ja kuukausien kuluessa aivoihin vuotanut veri imeytyy pois itsestään, kuten mustelmakin.

Leikkauksessa verenpurkauma poistetaan, vuotokohta tyrehdytetään ja otetaan mahdollisesti koepala vuodon syyn selvittämiseksi. Tupakointia tulee välttää leikkauksen jälkeen, sillä se voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita.

Lukinkalvonalaisen verenvuodon (SAV) syynä on yleensä aivovaltimopullistuman eli aneurysman puhkeaminen. Hoitomuoto valitaan sen sijainnin ja muodon perusteella – joko leikkaus tai vuotokohdan sulku verisuoniteitse. Leikkaushoidon tavoitteena on ehkäistä vuodon uusiutuminen sulkemalla pullistuma valtimonsisäisellä toimenpiteellä ja poistamalla mahdollinen verenpurkauma. Mikrokirurgisen verisuonileikkauksen lisäksi osa aneurysmista voidaan hoitaa suonensisäisellä pullistuman tukkimistoimenpiteellä. Leikkauksessa valtimopullistuman kaulaan asetetaan sulkija, jolloin verenvirtaus emosuonesta pullistumaan loppuu.