Aivoverenkiertohäiriöistä toipuminen on aina yksilöllistä. Ennuste riippuu tapahtuneen aivovaurion laajuudesta, kuntoutuksesta ja sairastuneen omasta motivaatiosta. Aivot ovat muovautuva elin ja terveet aivojen osat voivat oppia vaurioituneiden alueiden tehtäviä.

Aivoverenkiertohäiriöstä jää toki jälkiä, mutta aktiivisella kuntoutuksella voidaan paikata monia seurauksia. Joskus sairastuneelle joudutaan asettamaan rajoitteita hänen omansa tai muiden turvallisuuden vuoksi.

Toipuminen on aina yksilöllinen prosessi.

Noin 50–70 % sairastuneista toipuu itsenäiseksi arjen toimissa noin kolmen kuukauden kuluessa. Itsenäinen toimintakyky varhaisessa vaiheessa ennustaa yleensä parempaa toimintakykyä myös pitkän ajan päähän.

Aivoverenkiertohäiriöt aiheuttavat maassamme enemmän pysyvää vammautumista kuin mikään muu sairaus. Noin joka toiselle aivoverenkiertohäiriön sairastaneelle jää pysyvä haitta ja noin joka neljännelle vakava. Joka neljäs toipuu oireettomaksi, yli puolet omatoimisiksi ja joka seitsemäs tarvitsee laitoshoitoa.

17 % aivoinfarktipotilaista sairastuu uudelleen ja 25 % menehtyy seuraavan vuoden kuluessa aivoinfarktista. Noin 10–20 % dementoituu. Kolmanneksella sairastaneista esiintyy afasiaa eli kielellisiä häiriöitä.

Autolla ajaminen

Ajokielto määrätään noin 3–6 kuukaudeksi aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Ohimenevän aivoverenkiertohäiriön eli TIA-kohtauksen jälkeen autolla ajo on kielletty vähintään kuukauden ajan.

Jos potilaalla on vakavia ajokykyyn vaikuttavia neurologisia puutosoireita tai neuropsykologisia oireita, ajokielto voi jäädä pysyväksi. Lääkäri arvioi ajokykyä kuntoutuksen edistyessä. Mikäli ajokyky ei selviä lääkärin tutkimuksella, järjestetään ajokoe.

Lääkäri arvioi näkökykyä, tarkkaavaisuutta ja havaintokykyä, hahmottamisen häiriöitä, tiedonkäsittelyn nopeutta, väsyvyyttä ja raajojen hallintaa.

Liikunta

Lääkärin kanssa tulisi aina keskustella ennen liikunnan aloittamista. Lääkäri antaa luvan rasituksen lisäämiseen, ja fysioterapeutti voi auttaa liikunnan aloituksessa sekä sopivien lajien löytämisessä.

Joskus voi olla tarpeen löytää uusia liikuntamuotoja. Sairastuminen ja pitkä toipumisaika heikentävät yleiskuntoa, joten vähäinenkin liikunta on hyväksi.

Sopivia liikuntalajeja ovat esimerkiksi kävely, kuntopyöräily, pallopelit, golf, hiihto, uinti ja allasvoimistelu, venyttely ja kuntosaliharjoittelu. Uiminen ja pyöräily vaativat monipuolista raajojen hallintaa, joten ennen niiden aloittamista tulisi keskustella lääkärin tai fysioterapeutin kanssa.

Fyysinen rasitus

Aivoverenkiertohäiriön jälkeen on hyvä välttää rasitusta ja ponnistelua ainakin parin viikon ajan. Aivoverenvuodon jälkeen rasitusta tulisi välttää pidempään eli vähintään 2–3 kuukauden ajan.

Säännöllinen ja riittävän kevyt liikunta on kuitenkin hyväksi.

Työskentely

Sairastuneista noin joka viides on työikäinen. Aivoverenkiertohäiriö ei välttämättä katkaise työuraa, sillä noin puolet sairastuneista palaa takaisin vanhaan työpaikkaansa. Työhönpaluu edellyttää usein tehtävien mukauttamista.

Työhön paluun mahdollisuus riippuu niin toimenkuvasta, työnantajasta kuin kuntoutumisestakin. Töihin paluu voi olla mahdollista esimerkiksi lyhyemmällä työajalla.

Työ itsessään on kuntouttavaa, elleivät työtehtävät ole liian vaativia sairastumisen jälkeen. Kognitiiviset haitat, kuten muistiongelmat, haittaavat usein työhön paluuta.

Työskentely kohentaa yleensä sairastuneen itsetuntoa ja mielialaa, joten töihin paluu on hyvä tavoite. Töiden loppuminen voi olla paitsi henkisesti myös taloudellisesti raskasta. Työkyvyttömyyseläkkeelle jää noin 850 sairastunutta vuosittain.

Lentäminen

Toipuminen kestää usein pitkään, joten tarvittaessa lääkäri voi kirjoittaa todistuksen suunnitellun matkan perumista varten. Lentämistä ei suositella kahteen viikkoon lievän, ja neljään viikkoon vaikean aivoverenkiertohäiriön jälkeen.

Matkustamiselle ei ole esteitä, kun yleiskunto sen taas sallii. Asiasta voi keskustella ensin lääkärin kanssa. Matkalle kannattaa varata riittävästi lääkkeitä, niiden reseptit ja sairaalasta saatu hoitoseloste.

Saunominen

Saunomista ei suositella kahteen viikkoon aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Sen voi aloittaa varovasti, kun yleiskunto sallii. Saunassa ei tulisi olla liian pitkään ja kannattaa muistaa nauttia riittävästi nesteitä saunomisen aikana. Alkoholi ja saunominen ovat vaarallinen yhdistelmä. Kovia löylyjä on syytä välttää varsinkin, jos verenpaine ei ole hallinnassa.

Alkoholi

Alkoholi saattaa vaikuttaa aiempaa voimakkaammin aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Se ei myöskään sovi yhteen tiettyjen lääkkeiden kanssa, joten alkoholinkäyttöä kannattaa välttää. Se vaikuttaa jo pieninä määrinä tasapainoon ja aiheuttaa kaatumisvaaran.