Artikkelin sisältö ja pikalinkit

Aivoverenkiertohäiriön syntysyyn selvittäminen

Akuuttivaiheen diagnoosin jälkeen pyritään selvittämään aivoverenkiertohäiriön syntysyy. Syntysyyn selvittämisessä käytetään tavallisesti seuraavaa luokittelua

  1. Suurten suonten ateroskleroosi eli valtimotauti
    Valtimotaudissa valtimoiden seinämiin muodostuu kolesteroliplakkeja, jotka ahtauttavat myös kaulan ja aivojen valtimoita.
  2. Sydänperäinen embolisaatio
    Sydämestä ajautuu aivojen verisuoniin verihyytymä, joka voi syntyä esimerkiksi sydämen eteisvärinän seurauksena.
  3. Pienten suonten tauti
    Aivojen pienten, läpäisevien verisuonten ahtautuminen tyypillisesti aivokuoren alaisessa tilassa. Siihen voi liittyä myös aivojen valkean aineen muutoksia, lakunaarisia infarkteja, jotka johtuvat pienten valtimohaarojen tukoksista.
  4. Muu määritetty syntysyy
  5. Tuntematon tai epäselvä syntysyy

Syntysyy on osittain iästä ja sukupuolesta riippuvainen. Miehillä on useammin suurten suonten valtimotautiin ja pienten suonten tautiin liittyviä aivoverenkierron häiriöitä. Iäkkäillä potilailla valtimotautiin, pienten suonten tautiin ja eteisvärinään liittyvät sydänperäiset syyt ovat yleisiä. Eteisvärinä kohottaa aivoinfarktiriskiä jopa 5‒17-kertaiseksi.

Nuorilla esimerkiksi kaulavaltimoiden dissekaatiot eli valtimon seinämän repeytymät, yhden geenivirheen sairaudet, vaskuliitit eli verisuonitulehdukset ja protromboottiset eli veren hyytymistä edistävät tilat ovat selvästi useammin aivoverenkiertohäiriön aiheuttajia.

Usein sairauden syntysyy jää myös tuntemattomaksi.

Syntysyyn selvittäminen on tärkeää, jotta voidaan aloittaa oikeanlainen hoito estämään aivoverenkiertohäiriön uusiutumista. Riskitekijöitä hoitamalla voidaan estää tehokkaasti uusien aivoinfarktien ilmaantumista. Tavanomaiset syyt tulee tutkia ensin ja ellei niistä löydy selittäviä tekijöitä, tehdään riittävän laajat tutkimukset piilevien syiden havaitsemiseksi.

Harvinaisia tunnettuja syitä ovat

  • Kaulavaltimon dissekaatio eli valtimon seinämän repeytymä
  • Aivovaltimoiden vaskuliitti eli verisuonitulehdus
  • Pahanlaatuinen kasvain
  • Veren hyytymishäiriö
  • Harvinainen sairaus
  • Aivolaskimotukos eli sinustromboosi

Valtimotauti

Valtimotauti eli ateroskleroosi on yleisin aivoinfarktin syntysyy. Valtimotautia esiintyy kaikissa elimistön valtimoissa, myös aivoissa, sydämessä ja kaulavaltimoissa.

Valtimotaudissa valtimot ahtautuvat hitaasti kolesterolin kertyessä verisuonten seinämiin. Seinämät ahtautuvat ja kalkkeutuvat. Vähitellen suonen seinämä paksuuntuu ja verenkierto heikkenee. Lopulta valtimo voi tukkeutua kokonaan.

Kaulavaltimoahtauma

Kaulavaltimoahtauma johtuu valtimotaudista. Verisuonen seinämä paksuuntuu, kun siihen kertyy kolesterolia. Ahtaumasta voi lähteä verihyytymiä aivoverisuoniin. Veren virtaus aivoihin vähenee ja valtimo voi mennä jopa kokonaan tukkoon.

Kaulavaltimoahtaumat aiheuttavat huomattavan osan aivoinfarkteista. Näiden uusiutumista voidaan estää kaulavaltimon puhdistusleikkauksella. Jos kaulavaltimoahtauma on jo aiheuttanut TIA:n tai lievän aivoinfarktin, leikkaus tulisi tehdä 2 viikon sisällä oireista.

Uhkaava oire kaulavaltimoahtaumasta voi olla myös toisen silmän äkillinen ohimenevä tai pysyvä näönmenetys. Ellei näönmenetykselle löydy muuta silmiin liittyvää syytä, tulisi kaulavaltimot tutkia esimerkiksi TT-angiografialla.

Sydänperäinen aivoembolia

Sydänperäinen verihyytymä eli aivoembolia aiheuttaa noin neljänneksen aivoinfarkteista. Verihyytymä kulkeutuu aivoihin sydämestä. Sen aiheuttaa useimmiten eteisvärinä, mutta aivoihin kulkeutunut verihyytymä voi johtua myös tekoläpästä, sydäninfarktista tai muusta sydänsairaudesta kuten kardiomyopatiasta.

Eteisvärinä on yleisimpiä sydämen rytmihäiriöitä. Se voi ilmetä tykytyksenä tai hengenahdistuksena, mutta voi olla myös oireeton. Oireeton eteisvärinä jää usein havaitsematta, mutta se kohottaa silti aivoinfarktin riskiä. Sydänperäistä emboliaa voidaan yleensä ehkäistä verenohennuslääkkeillä.

Pienten suonten tauti

Pienten aivoverisuonten tauti aiheuttaa noin neljänneksen aivoinfarkteista. Tauti etenee usein hitaasti ilman selvää aivoinfarktin oireistoa ja oireita ilmenee vain ajoittain, jolloin sen riskejä ei välttämättä huomioida ajoissa. Se saattaa aiheuttaa hetkellistä sekavuutta tai kävelyvaikeutta tai tiedonkäsittelyn hidastumista ja masennusta.

Oireet voivat olla hyvin lieviä kuten ajoittainen toisen käden tai jalan kömpelyys, suupielen roikkuminen, puheen puuromaisuus tai kävelyn epävarmuus. Mikäli aivokuvassa näkyy pienten suonten tautiin liittyviä muutoksia, on aiheellista aloittaa elämäntapamuutokset taudin etenemisen ehkäisemiseksi.

Kyseessä on aivojen pienten, läpäisevien verisuonten ahtautuminen. Pienten suonten tauti aiheuttaa muun muassa ”lakunainfarkteja”, valkean aineen muutoksia, aivoatrofiaa ja mikroinfarkteja. Tauti voi aiheuttaa myös aivoverenvuotoja.

Pienten suonten tauti voi oireilla muuallakin elimistössä kuten sydämessä, munuaisissa, lihaksissa ja silmän verkkokalvolla.

Kaulavaltimon dissekaatio

Kaulavaltimon dissekaatio eli valtimon seinämän repeytyminen pituussuunnassa on melko harvinainen aivoinfarktin syy. Halvausoireiden lisäksi siihen voi liittyä kaulan kipua ja saman puoleisen silmän oireilua.

Kaulavaltimon repeytymä voi olla esimerkiksi kaulan alueen vamman seurausta, mutta useimmiten taustalta ei löydy erityistä syytä. Suoni voi ahtautua ja mennä tukkoon, jolloin seurauksena on aivoinfarkti.

Dissekoitumaa ei voi leikata. Aivoinfarktin syntymistä hoidetaan yleensä verenohennuslääkityksellä. Usein se paranee itsestään 6‒12 kk kuluessa.

Aiemmin sairastettu TIA-kohtaus

Ohimenevä aivoverenkierohäiriö eli TIA-kohtaus on varoitusmerkki kohonneesta aivoinfarktiriskistä ja siksi sen jälkeen tulee hakeutua välittömästi lääkäriin.

TIA-kohtaus aiheutuu aivovaltimon hetkellisestä tukkeutumisesta esimerkiksi verihyytymän seurauksena. Syyt ovat samoja kuin aivoinfarktissa, mutta TIA-kohtaus ei ehdi aiheuttaa aivoihin pysyvää vauriota. Uusiutumisen riski on silti suuri.

Sinustromboosi

Aivovaltimoiden lisäksi myös aivolaskimot saattavat tukkeutua verihyytymän seurauksena. Tilaa kutsutaan aivolaskimotukokseksi eli sinustromboosiksi. Aivolaskimotukos on paljon harvinaisempi kuin aivovaltimotukos. Eniten sitä esiintyy nuorilla naisilla.

Sinustromboosi voi aiheuttaa aivoinfarktin tai aivoverenvuodon. Sinustromboosille altistavat perinnöllinen tukostaipumus, pään vammat ja tulehdukset, E‐pillerit, raskaus ja synnytys, pään alueen vammat ja tulehdukset sekä syöpätaudit.

Yleisimpiä aivolaskimotukoksen oireita ovat jatkuva voimistuva päänsärky, johon voi liittyä näköhäiriöitä, kouristuksia tai halvausoireita.

Aivolaskimotukoksen hoitona on verenohennuslääkitys vähintään 6‒12 kuukaudeksi. Jos tukoksia on useita tai henkilöllä on perinnöllinen tukostaipumus, verenohennuslääkitys saattaa olla pysyvä.

Tuntematon tai epäselvä syy

Jos aivoverenkiertohäiriön syy jää tuntemattomaksi, sitä kutsutaan salasyntyiseksi. Taustalla saattaa olla usein kohtauksittainen eteisvärinä, joka saatetaan havaita vasta vuosia aivoverenkiertohäiriön jälkeen.

Noin 20‒25 % aivoinfarkteista on salasyntyisiä. Vaikka aivoinfarkti on harvinaisempi nuorilla, se jää heillä useammin salasyntyiseksi.