Kipu on yleisin tutkimuksiin ja hoitoon hakeutumisen syy. Lähes jokainen meistä on joskus kokenut jonkinasteista kipua.
Jännityspäänsärky on yleisin päänsäryn syy, mutta sen syntymekanismi on epäselvä. Taustalla voi olla joko lihaskireys tai henkinen jännittyneisyys. Usein syyksi löytyy yläraajaa tai hartian lihaksistoa rasittavat asennot tai jokin niskavamman aiheuttanut trauma. Jännityspäänsärky voidaan jakaa jaksottainen (särkypäiviä alle 15/kk) ja pitkäkestoiseen eli krooniseen muotoon.
Jännityspäänsärky sijoittuu usein takaraivoon ja ohimoille ja on yleensä molemminpuolista. Päälaella voi esiintyä vihlaisevaa kipua. Muutoin särky on tasaista pantamaista tai puristavaa ja pahenee tyypillisesti iltaa kohti. Toisinaan kädet saattavat puutua yöaikaan ja esimerkiksi seisomaan noustessa voi hetkellisesti huimata. Jännityspäänsärkyyn ei liity pahoinvointia tai oksentelua.
Hoidossa on tärkeintä venyttely, liikunta ja rentoutus. Työergonomiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Tulehduskipulääkkeitä tai parasetamolia voi harkiten käyttää lyhytaikaisesti (5 vrk). Näihin voidaan tarvittaessa yhdistää lihaksia rentouttava lihasrelaksantti tai bentsodiatsepiini.
Jännityspäänsärky muuttuu pitkäkestoiseksi eli krooniseksi, jos kipupäiviä on yli 15 kuukaudessa. Tällöin kannattaa harkita myös fysikaalisten hoitojen mahdollisuutta. Lääkehoidossa käytetään amitriptyliiniä ja titsanidiiniä, joko yksin tai yhdistettynä, yleensä 1 – 6 kuukauden ajan.
Lähteet:
Atula, Sari. Tietoa potilaalle: Jännityspäänsärky. Lääkärikirja Duodecim 2012. www.terveysportti.fi, haettu 23.1.2013.
Färkkilä, Markus. Jännityspäänsärky. Lääkärin käsikirja 2009. www.terveysportti.fi, haettu 23.1.2013.