Kun päänsärkykohtaus alkaa, Senja Hernandez käy makuulle pimeään huoneeseen. Hän yrittää pysyä rauhallisena, mutta kipu silmien ympärillä on niin kovaa, ettei hän pysy aloillaan.

Samalla Hernandezin on tehtävä asioita, jotka vievät huomiota pois kivun lähteestä. Jääpussit iholla auttavat, koska ne tuottavat kipua muualle. Myös kasvojen painelu kynsillä toimii. Siksi hänen kasvonsa ovat kohtausten jälkeen täynnä mustelmia.

”Pahimmat kohtaukset kestävät tunnista kuuteen tuntiin. Tuntuu, että tekisin mitä tahansa, että kipu loppuu. Se on juuri sellaista, miksi sitä kutsutaankin, itsemurhapäänsärkyä”, Hernandez sanoo.

Hänen virallinen diagnoosinsa on Hortonin neuralgia eli Hortonin syndrooma tai sarjoittainen päänsärky.

Sarjoittainen päänsärky tuntuu kipuna silmän ympärillä

Hortonin neuralgia aiheuttaa äärimmäisen kivuliasta päänsärkyä, joka esiintyy lyhyinä sarjoina yleensä silmän seudulla. Polttava ja repivä kipu voi heijastua myös päälaelle, poskeen tai kaulaan.

Myös kivun puoleinen silmä voi punoittaa ja vetistää, ja saman puoleinen sierain voi olla tukkoinen ja erittää. Lisäksi kohtauksiin voi liittyä esimerkiksi kasvojen hikoilua tai silmäluomen roikkumista tai turvotusta.

Suomessa sarjoittaista päänsärkyä sairastaa noin 15 000 ihmistä. Miehillä se on 3–4 kertaa yleisempää kuin naisilla. Tavallisimmin se alkaa 20–40-vuoden iässä, mutta sitä voi olla myös lapsilla.

Alttius Hortonin neuralgiaan voi periytyä, mutta lisäksi sairauden alkamiseen tarvitaan ulkoisia altistavia tekijöitä. Monilla potilaista on sarjoittaista päänsärkyä suvussa, ja noin 15 prosentilla on sekä Hortonin syndrooma että migreeni.

Näin myös Senja Hernandezilla.

Migreenin rinnalle tuli jatkuva taustasärky

Hernandezin migreeni diagnosoitiin 7-vuotiaana. Muutaman kerran kuukaudessa hänelle tuli kohtauksia, joiden aikana hänen päänsä tuntui painekattilalta.

Kun Hernandez oli 21-vuotias, migreeni kroonistui. Sinä keväänä myös kipukohtaukset muuttuivat. Migreenin rinnalle tuli kohtauksia, jotka alkoivat yhtäkkiä kovana silmien vihlontana ja vuotamisena. Välillä ne olivat niin pahoja, että Hernandez joutui jäämään pois töistä.

Työterveyslääkäriltä Hernandez sai migreenilääkkeitä, jotka auttoivat hieman. Kuitenkaan kohtaukset eivät loppuneet. Niiden rinnalle tuli taustasärkyä, joka ei hellittänyt lainkaan. Kun lääkkeiden vaikutus syksyllä alkoi hiipua, työterveyslääkäri suositteli etsimään hyvän neurologin.

Yksityinen neurologi tunnisti heti Hernandezin kuvailemat oireet. Diagnoosi oli suuri helpotus.

”Mutta se huolestutti, että sitä kutsutaan itsemurhapäänsäryksi. Mietin, mitä tapahtuu, jos kohtaukset pahenevat tai lisääntyvät.”


"Se huolestutti, että Hortonin syndroomaa
kutsutaan itsemurhapäänsäryksi", mietti Seija
Hernandez diagnoosin jälkeen

Hortonin neuralgiaa hoidetaan esto- ja kohtauslääkkeillä

Hortonin syytä ja mekanismeja tunnetaan vain osittain. Häiriö linkittyy väliaivojen hypotalamukseen, joka säätelee esimerkiksi vuosi- ja vuorokausirytmejä ja hormonieritystä.

Lisäksi autonominen hermosto sekä pään alueella olevan kolmoishermon haara, joka ulottuu otsan- silmän- ja nenänseutuun, aktivoituvat Hortonin neuralgiassa poikkeavalla tavalla. Tämän vuoksi kipu tuntuu silmän ympärillä ja aiheuttaa oireita silmän ja nenän alueilla.

Sarjoittaista päänsärkyä hoidetaan lääkärin määräämillä esto- ja kohtauslääkityksillä. Estohoidolla pyritään estämään kohtausten tuloa ja hillitsemään niitä.

Kohtaushoidoksi lääkäri voi määrätä migreenilääkkeitä ja happihoitoa, jota toteutetaan lääketieteellisellä hapella kotihappihoitolaitteella. Särkyjakson nopeaan katkaisuun lääkäri voi käyttää jopa puudutteita.

Jos lääkkeet eivät auta, voidaan harkita neurokirurgista toimenpidettä.

Neurokirurginen operaatio auttoi sarjoittaiseen päänsärkyyn

Diagnoosinsa jälkeen Hernandez haki apua kaikkialta, mistä sitä sai. Kipupoliklinikalta, kuntoutustutkimuspoliklinikalta, neurologian poliklinikalta, terveysasemalta, työterveydestä ja yksityiseltä terveysasemalta.

Hernandez käytti useita lääkärin määräämiä lääkkeitä, ja erilaisia hoitokokeiluja tehtiin paljon. Kuitenkaan mikään ei auttanut, ja kohtauksia oli usein. Lopulta ne kävivät niin lamauttaviksi, että Hernandez oli kahdeksan kuukautta sairauslomalla.

Sitten Hernandez pääsi yksityisen neurologin lähetteellä okkipitaalihermojen stimulaatioon. Leikkauksessa hänen takaraivolleen, ihon alle asetetiin elektrodi, joka stimuloi kivun aistimukseen osallistuvia aivoalueita.

”Minulle kerrottiin, että siinä on pieni onnistumisprosentti eikä ole tietoa, onko siitä hyötyä. Mutta halusin ottaa sen riskin.”

Leikkauksen myötä Horton-kohtauksia on tullut merkittävästi vähemmän.

Psykofyysinen fysioterapia auttoi käsittelemään kipua

Yllättäen iskevä, raastavan kova kipu ei ole helppo elämänkumppani. Kivun pelko väsyttää ja ahdistaa, ja siksi rentoutumisharjoitukset, kognitiivinen käyttäytymisterapia ja stressinhallintakeinot ovat tärkeä osa Hortonin hoitoa. Hernandez on saanut apua psykofyysisestä fysioterapiasta.

”Siinä on tullut esiin, että pitkäaikainen kipu johtaa kehon ylikuormitukseen, ja siksi pitää löytää keinoja, joilla kipua kestää paremmin.”

Näitä Senjalla ovat esimerkiksi jääpussien käyttö, kasvojen painelu ja syvään hengittäminen.

Pelko on loppunut, koska kohtauksia ei tule jatkuvasti yllättäen.

Kun kohtaus iskee, kipu on edelleen hirvittävää. Kivusta toipuminen kohtauksen jälkeen vie muutamia päiviä. Se, että lähipiiri ymmärtää ja tukee, on Hernandezille tärkeää. Myös vertaistuki on arvokasta. Muut Hortonia sairastavat ymmärtävät kivun ja siihen liittyvän epätoivon.

Ja kyllä toivoakin on. Nyt, kun Horton-kohtauksia tulee parin, kolmen kuukauden välein, ne eivät Hernandezin mukaan ole yhtä musertavia kuin aikaisemmin.

”Pelko on loppunut, koska kohtauksia ei tule jatkuvasti yllättäen. Toisaalta tiedän, että vaikka niitä tulee, minulla on keinoja, joilla voin puuttua niihin.”

Hortonin syndrooma eli sarjoittainen päänsärky

  • Hortonin syndrooma eli Hortonin neuralgia tai sarjoittainen päänsärky on äärimmäisen kivulias päänsäryn muoto, joka esiintyy lyhyinä sarjoina yleensä silmän seudulla. Kipu voi heijastua myös päälaelle, poskeen tai kaulaan.
  • Kipuun liittyy usein myös silmän verestystä, kyynelvuotoa, nenän tukkoisuutta, kasvojen hikoilua, silmäluomen roikkumista tai turvotusta.
  • Suomessa potilaita on noin 15 000. Sarjoittainen päänäsärky alkaa yleensä 20–40-vuoden iässä. Se on miehillä yleisempää kuin naisilla.
  • Särkyä hoidetaan estolääkityksellä ja kohtauslääkkeillä.
  • Jos lääkkeistä ei ole apua, voidaan kokeilla kirurgista hoitoa, jossa stimuloidaan aivojen syviä osia tai ääreishermoja.
  • Käyttäytymisterapia ja stressinhallintakeinot ovat tärkeitä kivun sietämiseksi ja käsittelemiseksi. Myös terveelliset elämäntavat ja kipukohtauksia laukaisevien tekijöiden välttäminen on tärkeää.

Teksti: Anne Ventelä

Lähteet: Terveyskirjasto.fi ja Migreeni.org