Henkilön perussairauksien kartoittaminen aloitetaan välittömästi sairastumisen jälkeen, sillä tietyt perussairaudet altistavat aivoverenkiertohäiriöille. Henkilö saattaa sairastaa esimerkiksi eteisvärinää tietämättään, sillä se on usein oireeton.
Perussairaudet kohottavat aivoverenkiertohäiriön ja sen uusiutumisen riskiä, joten niiden huolellinen hoito aloitetaan yleensä välittömästi sairastumisen jälkeen.
Perussairauksien hoito ehkäisee tulevia aivoverenkiertohäiriöitä.
Etenkin verenpaineen ja eteisvärinän hoito laskevat sairastumisen todennäköisyyttä. Myös sepelvaltimotauti ja ateroskleroosi kohottavat riskiä. Pitkäaikainen henkinen kuormitus, masennus, uniapnea, aurallinen migreeni ja hammasperäiset tulehdukset kohottavat riskiä hieman.
Sairastuminen vaatii usein pysyviä elämäntapamuutoksia ja niiden tueksi tarvitaan myös lääkehoitoa. Esimerkiksi verenpaineen ja kolesterolin hoitotavoitteet ovat aiempaa tiukemmat.
Aiemmin sairastettu aivoverenkiertohäiriö
Kerran aivoverenkiertohäiriön sairastaneen henkilön riski saada uusi verisuonitapahtuma on muuta väestöä korkeampi. Uusiutumista voidaan kuitenkin oleellisesti vähentää riskitekijöiden hoidolla.
Eteisvärinä, sydänsairaudet
Eteisvärinä eli flimmeri on yleinen sydämen rytmihäiriö. Se nostaa sydänperäisen aivovaltimotukoksen riskin moninkertaiseksi. Noin 20–30 %:lla aivoinfarktin sairastaneista on eteisvärinä. Sen hoito aloitetaan viimeistään aivoinfarktin tai ohimenevän TIA-kohtauksen jälkeen.
Se on yleisempi ikääntyneillä, mutta sitä saattaa esiintyä myös nuorilla. Se onkin yksi yleisimmistä aivoinfarktin syistä. Eteisvärinän seurauksena sydämen eteiskorvakkeeseen voi muodostua verihyytymä, joka liikkeelle lähtiessään voi tukkia aivovaltimon.
Eteisvärinä voi olla pitkään oireeton ja sen ensimmäinen merkki saattaa olla vasta sairastuminen aivoverenkiertohäiriöön. Siksi pulssin säännöllinen tunnustelu on helppo ja hyvä tapa havaita eteisvärinä ajoissa.
Kohtauksittaista eteisvärinää voi olla vaikea havaita edes EKG:llä, sillä sitä ei välttämättä esiinny juuri tutkimuksen aikana. Eteisvärinän voi oppia tunnistamaan tunnustelemalla pulssia kyynärtaipeesta tai kaulalta. Kun pulssia tunnustelee säännöllisesti ja kirjaa ylös mahdolliset muutokset, oppii tunnistamaan oman sykkeensä ja siinä tapahtuvat muutokset.
Sykkeen säännöllisyyttä voi hahmottaa esimerkiksi laskemalla sydämen lyönnit ääneen tai sanomalla hep jokaisen lyönnin kohdalla. Mikäli rytmi ei ole tasainen, kyseessä voi olla rytmihäiriö. Tämän jälkeen lasketaan lyöntien määrä minuutissa. Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos havaitsee muutoksia sykkeessä tai sen nopeudessa.
Myös muut sydänsairaudet, kuten sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti, läppäviat ja sydäninfarkti, kohottavat aivoverenkiertohäiriön riskiä.
Verenpaine
Tärkein hoidettavissa oleva aivoverenkiertohäiriön riskitekijä on kohonnut verenpaine. Verenpaine kohottaa aivoinfarktin ja aivoverenvuodon riskiä moninkertaiseksi. Sen yleinen hoitotavoite on alle 140/90 mmHg (kotimittauksissa alle 135/85 mmHg). Hoitotavoite voi olla tätäkin alempi, jos sairastaa jotakin pitkäaikaissairautta.
Kohonnut verenpaine rasittaa aina sydäntä ja valtimoita, vaikka se ei aiheuttaisi tuntuvia oireita. Mittaus on ainoa luotettava tapa havaita koholla oleva verenpaine. Mittaa verenpainettasi säännöllisesti ja ota asia puheeksi lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa, mikäli se on koholla.
Sairastumisen jälkeen verenpainetta tulisi seurata säännöllisesti myös kotona. Hoito aloitetaan viimeistään sairastetun aivoverenkiertohäiriön jälkeen, sillä se ehkäisee aivoverenkiertohäiriöiden uusiutumista.
Suolan, alkoholin ja stressin välttäminen, liikunta, laihduttaminen ja terveellinen ruokavalio ovat tehokkaimmat keinot verenpaineen omatoimiseen hoitoon.
Lue lisää verenpaineesta.
Diabetes
Lähes 30 %:lla sairastuneista havaitaan diabetes tai heikentynyt glukoosinsietotaipumus aivoverenkiertohäiriön jälkeen. Mikäli heikentynyt glukoosinsietotaipumus havaitaan ajoissa, tyypin 2 diabeteksen puhkeamista voidaan ennaltaehkäistä elämäntavoilla.
Pitkäaikaisesti koholla oleva verensokeri aiheuttaa verisuonimuutoksia myös aivoissa, joten diabetes ja heikentynyt glukoosinsieto kohottavat aivoverenkiertohäiriön riskiä. Useiden riskitekijöiden yhteisvaikutus lisää aivoverenkiertohäiriön mahdollisuutta eli diabeetikolla muiden perussairauksien säännöllinen hoito on erittäin tärkeää.
Kohonnut kolesteroli, dyslipidemiat
Korkea veren kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli ja triglyseridipitoisuus sekä matala HDL-kolesteroliarvo ovat kaikki aivoverenkiertohäiriön riskitekijöitä.
LDL-kolesterolin yleinen tavoitearvo on alle 3 mmol/l ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneille vielä alhaisempi. Lääkäri päättää yksilöllisistä hoitotavoitteistasi muiden riskitekijöiden perusteella.
Kolesterolin hoidolla voidaan ehkäistä myös valtimotautia ja sen mahdollisia vakavia seurauksia kuten aivoinfarktia. Yleiset valtimoterveyttä edistävät ohjeet kuten tupakoimattomuus, liikunta ja terveellinen ruokavalio pätevät senkin hoidossa.
Valtimotauti eli ateroskleroosi
Pitkään koholla oleva kolesteroli voi aiheuttaa valtimotautia. Valtimotaudissa valtimoiden seinämiin kertyy kolesteroliplakkeja. Se ahtauttaa verisuonia vähitellen ja valmiiksi kapeaan verisuoneen voi kehittyä hyytymä, joka tukkii sen kokonaan. Valtimotauti aiheuttaa myös sepelvaltimotautia.
Kaulavaltimoahtauma
Korkea kolesteroli ja sen myötä kehittyvä valtimotauti ahtauttavat verisuonia kaikkialla elimistössä, myös kaulavaltimoissa. Kaulavaltimoahtauma kohottaa merkittävästi aivoinfarktin riskiä.
Hampaiden sairaudet
Aivoverenkiertohäiriön jälkeen hyvä suuhygienia ja säännölliset hammastarkastukset ovat entistä tärkeämpiä.
Äkilliset tai pitkäaikaiset tulehdukset altistavat aivoverenkiertohäiriöille. Etenkin hampaiden kiinnityskudossairaus, periodontiitti, suurentaa aivoverenkiertohäiriöiden riskiä. Suussa olevat bakteerit pääsevät tulehduksen myötä helpommin verenkiertoon ja aiheuttavat tulehdusta muualla elimistössä.
Veren hyytymishäiriöt
Harvinaiset veren hyytymishäiriöt, esimerkiksi perinnölliset viat hyytymistekijöissä, voivat altistaa hyytymien muodostumiselle ja lisätä myös aivovaltimotukoksen vaaraa.
Migreeni
Aurallinen migreeni kohottaa aivoverenkiertohäiriön riskiä etenkin nuorilla naisilla.
Kuorsaus ja uniapnea
Kuorsauksen ja uniapnean on todettu lisäävän aivoverenkiertohäiriöiden riskiä.
