Huolehdi kalsiumin ja D-vitamiinin saannista - vähennä osteoporoosin riskiä

Noin 400 000 suomalaisen arvioidaan sairastavan osteoporoosia eli luukatoa. Näiden ihmisten luiden lujuus on heikentynyt, mikä altistaa murtumille.

Noin 400 000 suomalaisen arvioidaan sairastavan osteoporoosia eli luukatoa. Näiden ihmisten luiden lujuus on heikentynyt, mikä altistaa murtumille.

Terveellä ihmisellä luuta hajoaa jatkuvasti, mutta sitä muodostuu koko ajan myös uudelleen. Osteoporoosia sairastavalla tämä luun hajoamisen ja muodostumisen välinen tasapaino on häiriintynyt, joten luun määrä pienenee ja luu haurastuu. Siten luusto altistuu murtumille.

Osteoporoosin taustalla sukupuoli ja elämäntavat

Luukato on yleisintä iäkkäillä, mutta periaatteessa kaikenikäiset voivat sairastua osteoporoosiin. Lääketieteen tohtori Leo Niskasen mukaan muun muassa tietyt elämäntavat ja sukupuoli lisäävät osteoporoosin riskiä. Ravitsemuksella, kuten riittämättömällä D-vitamiinin ja kalsiumin saannilla, ja liian vähäisellä liikunnalla on vaikutusta osteoporoosin syntyyn. Myös matala painoindeksi on osteoporoosille altistava tekijä. ”Osteoporoosi on yleisempää naisilla kuin miehillä”, Niskanen lisää.

Perimä ja päihteet kasvattavat riskiä

Myös perimällä ja sukuhistorialla on vaikutusta luukadon syntyyn. Etenkin omien vanhempien, yleisemmin äidin, lonkkamurtuma voi viitata suvussa kulkevaan alttiuteen osteoporoosille. Aiempi pienienerginen, esimerkiksi liukastumisen tai alle metrin korkeudelta putoamisen yhteydessä ilmaantunut murtuma voi olla merkki luukadon vaarasta.

Niskanen huomauttaa, että runsaalla alkoholinkäytöllä ja tupakoinnillakin on yhteyttä osteoporoosiin. ”Syynä luukatoon voi olla myös niin sanottu sekundaarinen osteoporoosi, jonka aiheuttaa jokin muu sairaus tai lääke. Yleisimmin tämä ongelma esiintyy pitkäkestoisen kortisonihoidon yhteydessä.”

Osteoporoosilla ikäviä haittavaikutuksia

Osteoporoosilla voi olla monia ikäviä seurauksia. Niskasen mukaan osteoporoosiin liittyvien murtumien, kuten selän nikamamurtumien, seuraukset ovat monitahoisia. ”Lonkkamurtumien seuraukset voivat vakavammillaan johtaa toimintakyvyn pysyvään laskuun tai ennenaikaiseen kuolemaan. Myös toistuvien nikamamurtumien seurauksena ihmisen pituusmitta ja aktiivisuustaso usein laskee. Potilaalla voi tällöin ilmetä vatsavaivoja sekä ruokahalun heikkenemistä.”

Osteoporoosilla on tätä kautta vaikutusta myös esimerkiksi keuhkojen toimintaan. Selkärankaan voi puolestaan muodostua kyfoosi eli selkärangan yläosan taaksepäin työntyvä kaareuma. ”Osteoporoosiin voi toki liittyä myös psykologisia haittoja”, Niskanen toteaa.

Osteoporoosia hoidetaan liikunnalla, ravintolisillä ja lääkkeillä

Osteoporoosin hoidossa korostetaan riittävää, luustoa kuormittavaa liikuntaa sekä kalsiumin ja D-vitamiinin saantia. Kestävyysurheilun ohella suositellaan nivelten liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa. Suositeltavia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi voimaharjoittelu, hölkkä ja monet tanssilajit.

Luukatoa hoidetaan myös erilaisilla luulääkkeillä. Niillä pyritään estämään uusia murtumia. Lääkkeiden käyttöön liittyy kuitenkin joitakin hoitoa hankaloittavia tekijöitä. ”Useimmiten käytetyt lääkkeet tulee esimerkiksi nauttia seisaaltaan, eikä potilas saa käydä makuulleen hetkeen lääkkeen ottamisen jälkeen. Tämä voi olla haastavaa etenkin iäkkäille.”

Niskasen mukaan viime vuosina on otettu käyttöön uusia lääkehoitoja, joiden avulla hoito voidaan räätälöidä useimmille yksilöllisesti. Osteoporoosilääkitys on pitkäkestoista. Yleensä lääkitys kestää useita vuosia.

D-vitamiini edistää luuston hyvinvointia

Osteoporoosia kannattaa ehkäistä huolehtimalla riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista. D-vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen ja kiinnittymiseen luustoon. Tämän tärkeän vitamiinin puute vaikuttaa luuston hyvinvointiin.

D-vitamiinipitoisuutta mitataan yksiköllä nanomoolia per litra, nmol/l. ”D-vitamiinipitoisuuden tulisi olla luuston kannalta 75 nmol/l tai enemmän. Jos pitoisuus on alle 50 nmol/l, se on luiden kannalta riittämätön”, Niskanen korostaa. Riittävästä D-vitamiinin saannista tulee huolehtia ruokavaliolla sekä tarvittaessa D-vitamiinilisällä.

Asiantuntijana LKT, sisätautien, endokrinologian ja geriatrian erikoislääkäri Leo Niskanen (Duodecim, Käypä Hoito Osteoporoosi)