Sisäloisista eroon ripeästi

Lemmikkien terveyttä haittaavia loisia on suuri joukko. Koirilla yleisin suolistoloismato on suolinkainen ja hyvin ajankohtaisia ovat myös ekinokokit. Kummatkin voivat tarttua myös ihmisiin.

Oireet

Loiset eivät yleensä kiusaa isäntäänsä kovin paljoa, mutta voivat myös aiheuttaa jopa vakavan sairastumisen. Esimerkiksi koiran suolinkainen ei yleensä aiheuta ainakaan selvästi havaittavia oireita aikuisille koirille, mutta pennuille se voi aiheuttaa esimerkiksi ummetusta, pömppömahaisuutta, levottomuutta ja yskää. Pahimmillaan voimakas suolinkaistartunta voi aiheuttaa koiranpennun suoliston tukkeutumisen ja puhkeamisen, mikä voi johtaa koiranpennun kuolemaan.

Suolistoloistartunta voidaan todeta tutkimalla koiran ulostenäyte mikroskoopin avulla. Joskus koiran ulosteessa tai oksennuksessa voi olla myös kokonainen loismato tai sen osa, josta diagnoosi voidaan tehdä.

Torjunta ja hoito

Loiset ja niiden elämänkierrot ovat hyvin erilaisia, joten kunkin loisen tartuntojen ehkäiseminen riippuu kyseisen loisen ominaisuuksista.

Koira saa suolistoloistartunnan tyypillisesti suun kautta. Monet loiset tarttuvat, jos koira syö loismunia, jotka ovat joutuneet ympäristöön toisten koirien ulosteiden mukana. Toiset loiset leviävät koiran syödessä loista kantaneen muun isännän kudoksia. Koiranpennut ovat erityinen suolinkaistartuntojen riskiryhmä.

Koirien ei tule antaa syödä toisten koirien ulosteita eikä jahdata jyrsijöitä, eikä niille tule antaa raakana kalaa, lihaa eikä sisäelimiä. Lisäksi juomaveden tulee olla puhdasta.

Jos koira saa suolistoloistartunnan, se olisi tärkeää hoitaa viipymättä. Koiran suolistossa asuessaan loiset voivat tuottaa suuriakin määriä munia, jotka päätyvät ympäristöön ulosteiden mukana ja voivat säilyä siellä tartuntakykyisinä pitkään.

Koska loisten munat ovat mikroskooppisen pieniä, niitä ei voi paljain silmin todeta. Koirien ulosteiden kerääminen ja hävittäminen on tämän vuoksi oleellista. Hyvä käsihygienia estää koirien suolistoloisten tartuntaketjujen ulottumista ihmisiin.

Miten lääkitään?

Jos koiralla on sairauden oireita, jotka voisivat johtua loistartunnasta, se tulee viedä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Loisia ja loishäätölääkkeitä on lukuisia. Hyvä loiskontrollisuunnitelma on koirakohtainen ja tehty yhdessä oman eläinlääkärin kanssa. Siinä otetaan huomioon esimerkiksi koiran ikä ja elämäntyyli, sekä ulostenäytteiden tutkimustulokset.

Metsästyskoirille suositellaan hirviekinokokkiin tehoavaa heisimatohäätölääkitystä ennen ja jälkeen hirvenmetsästyskauden. Hirviekinokokki voi toki tarttua myös muihin kuin metsästyskoiriin. Jos koira saattaa päästä syömään hirvieläinten sisäelimiä, erityisesti keuhkoja, sille tulisi antaa heisimatohäätölääkitys mahdollisen hirviekinokokkitartunnan häätämiseksi säännöllisesti koko hirvenmetsästyskauden ajan.

Matkaileva koira saattaa käydä maassa, jossa on todettu myyräekinokokkitartuntoja. Tällöin sille on annettava heisimatohäätölääkitys 1–5 vuorokautta ennen Suomeen tuloa. Vaihtoehtoisesti on mahdollista antaa usein matkustavalle koiralle heisimatohäätölääkitys toistuvasti enintään neljän viikon välein. Tätä suositellaan koirille niissä maissa, joissa myyräekinokokkia esiintyy. Näin pyritään estämään koiran mahdollisesti saamien loisten kehittyminen munantuottokypsiksi ennen seuraavaa lääkityskertaa.

Loishäätölääkkeet ovat varsin turvallisia, mutta aina ennen loishäätölääkkeen antoa tulee tutustua pakkausselosteeseen, jossa voi olla huomioitavaa erityisryhmille. Oleellista on, että lääke tehoaa siihen loiseen, jota häädetään, ja että annos on oikea ja menee varmasti koiraan. Oikean annostuksen määrittämiseksi koiran painon tulee olla mahdollisimman tarkasti tiedossa.

 

Artikkelin asiantuntijana on eläinlääketieteen tohtori Pikka Jokelainen.

Teksti: Johanna Paasikangas-Tella

 

Tutustu sisäloisten häätämiseen tarkoitettuihin Drontal-tuotteisiin Itsehoitoapteekissa.

Lue Eviran tiedote: Muista heisimatolääkitys, jos koirasi liikkuu vapaasti luonnossa