Flunssa – oireet ja hoito

Flunssa eli nuhakuume on suomalaisten yleisin hengitystieinfektio. Se voi koetella tervettä aikuista useita kertoja ja pikkulasta jopa kymmenen kertaa vuodessa. Flunssaan auttavat lepo, lämmin juoma ja flunssalääkkeet.

Flunssan oireet

Flunssan oireita ovat tukkoinen nenä ja nuha, aivastelu, kurkkukipu ja yskä, lihassärky, päänsärky ja kuume. Pieni lämpö flunssan alkuvaiheessa kuuluu aikuisen normaaliin taudinkuvaan. Pienillä lapsilla kuume nousee yleensä korkeammaksi kuin aikuisilla ja voi kestää useita päiviä. Kuumeesta ei tarvitse huolestua, jos lapsen yleisvointi on hyvä. Flunssa kestää yleensä muutamista päivistä kahteen viikkoon. Jotkut taudinaiheuttajat ovat kuitenkin sitkeämpiä: esimerkiksi yskää ja äänen käheyttä voi olla jopa usean viikon ajan.

Flunssan hoito

Lepo on parasta hoitoa flunssaan. Potilaan olisi hyvä levätä kotona, kun hänellä on kuumetta ja vielä pari päivää sen jälkeenkin. Paraneminen pitkittyy, jos lähtee puolikuntoisena liikkeelle.

Särkyyn ja kuumeeseen voi ottaa oireita lievittäviä kipulääkkeitä. Lisäksi kannattaa juoda paljon lämmintä juomaa. Nenän tukkoisuuteen voivat auttaa keittosuolatipat ja -sumutteet, höyryhengitys ja limakalvoa supistavat lääkkeet. Jos on taipumusta poskiontelontulehduksiin, kannattaa huuhdella sieraimia sarvikuono-nenäkannulla. Yskänlääkkeet hillitsevät ärsytysoireita, mutta eivät paranna yskää.

Milloin lääkäriin?

Selkeä syy lääkärikäyntiin ovat pahenevat oireet, jotka liittyvät flunssan jälkitauteihin. Korvakipu vaatii tarkistuttamisen, samoin kova yskä ja kuume, sillä ne voivat olla keuhkokuumeen merkkejä. Pitkittynyt nuha ja voimakas päänsärky voivat kertoa poskiontelontulehduksesta. Bakteerin aiheuttamat tulehdukset vaativat antibioottihoidon.

Jos alle kolmen kuukauden ikäisellä vauvalla on yli 38 asteen kuume, on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin tai terveydenhoitajaan. Vanhemmilla lapsilla pelkkä kuume ei ole syy lääkärikäyntiin, jos kipulääke auttaa, yleisvointi on hyvä eikä lapsella ole korvakipua.

Asiantuntijana terveyskeskuslääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri Marjo Parkkila-Harju.

Teksti: Ritva-Liisa Sannemann