Kiireisen syksyn jälkeen moni saattaa ladata suuria odotuksia joulun ja vuodenvaihteen aikaan. Silloinhan voi viettää perheen kanssa niin sanottua laatuaikaa, tehdä jotakin kehittävää ja olla kaikin puolin täydellinen vanhempi. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kehottaa luopumaan turhista paineista.

”Arvokasta on ihan normaali yhdessäolo. Ei lapsen kanssa tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, kunhan hänelle välittyy tunne, että vanhemmat välittävät”, Sinkkonen sanoo.

Lapsensa kehittymisestä huolissaan olevat vanhemmat tarjoavat usein sinnikkäästi erilaisia virikkeitä ja harrastuksia. Sinkkonen muistuttaa, että usein tylsyys on paras tapa kehittää mielikuvitusta. ”Jokainen lapsi on yksilöllinen, ja aina ei tarvitse olla odotusten mukaan iloinen ja reipas. Lapsen ei myöskään ole pakko harrastaa jotakin. Lapsella on yleensä asiat hyvin silloin, kun hän syö, nukkuu, on kiinnostunut maailmasta, menee suhteellisen mielellään kouluun ja hänellä on pari kaveria.”

Leikki on kaiken alku

Aikuisten ohjaaman tekemisen sijasta lapsi tarvitsee vapaata leikkiä, jossa ei aina vanhempien mielestä ole järjen hiventä.

”Leikki on lapsen kehitykselle täysin välttämätöntä. Se on luovuuden ja kaikkien taiteiden alku. Jokaisessa lapsessa on leikin siemen ja sen pitää saada herätä”, Sinkkonen sanoo.

Hän mainitsee esimerkkinä pienen lapsen, joka voi leikkiä äitinsä kanssa kukkuu-leikkiä, jossa äiti menee välillä piiloon harson taakse. ”Tässähän leikitellään itse asiassa hyvin vaarallisella asialla, eli äidin katoamisella. Mutta turvallisessa ympäristössä, sopivasti annosteltuna lapsi voi kokea yhdessä jaetun pienen jännityksen ratkiriemukkaana”, Sinkkonen sanoo.

Aikaa kuunnella lasta

Sinkkonen pitää tärkeänä, että lapsi saa toteuttaa itseään omalla tavallaan ja että vanhemmilla olisi aikaa kuunnella lastaan. ”Olisi hirveän tärkeää sallia lasten toteuttaa itseään omalla tavallaan. Esimerkiksi pojissa on urheilullisten lisäksi herkkiä ja esteetikkoja, mutta ympäristö saattaa suhtautua näiden puolien toteuttamiseen kielteisesti. Tytöille erilaiset luonteenpiirteet ja useammat harrastusvalinnat hyväksytään helpommin.”

Aikuisen tehtävä on Sinkkosen mukaan lieventää turhia persoonallisuuden rajoja ja kategorioita. Sen sijaan aikuisen pitää asettaa selkeät rajat vääränlaiselle tekemiselle. ”Aikuisen tulee ohjata lasta toimimaan oikein ja tarvittaessa kieltää vaaralliset asiat. Rajojen asettaminen on aikuisen keino estää lasta joutumasta pulaan.”

Kaiken kaikkiaan Sinkkosen viesti on hyvin armollinen. ”Se riittää, että rakastaa ja tekee parhaansa. Monen lapsen hartain toive on saada viettää enemmän aikaa vanhempiensa kanssa. Lapsi ei vaadi vanhemmiltaan täydellisyyttä.”

Teksti: Johanna Paasikangas-Tella