Isän ja tyttären uusi lajivalloitus: seinäkiipeily

Itsehoitoapteekin elokuisessa kisassa kysyttiin, mitä lajia osallistuja haluaisi ystävänsä kanssa kokeilla.

Pääkaupunkiseudulla asuva Ulla Suokas ilmoitti kisaan mukaan myös miehensä Jarin – tämän sitä tietämättä. "Tieto voitosta tuli vähän puun takaa", nauraa Jari Suokas. "Vaimo ajatteli, että seinäkiipeily voisi olla kiinnostava uusi laji."

Kiipeilykokemus vei mukanaan

Seinäkiipeilyä lähdettiin kokeilemaan innokkain mielin. Jari ja perheen 11-vuotias Anna-tytär kiipesivät, Ulla seurasi ja tsemppasi sivusta. Ensimmäinen vierailu kiipeily-ympäristössä teki heti vaikutuksen. Puitteet olivat näyttävät 16 metriä korkeine ratoineen. "Makean näköinen paikka ja paljon porukkaa. Kiipeily oli mukava kokeilu, täytyy mennä toistekin ja koko perheen voimin", Jari summaa.

Autonasentajana työskentelevä Jari harrastaa vapaa-ajallaan muun muassa laitesukellusta ja lenkkeilyä. Hän on myös aktiivinen vapaapalokuntalainen. "Kotonakin tulee vähän jumpattua, ettei pääse kokonaan veltostumaan. Perheen kanssa käymme myös pyöräilemässä ja uimassa", Jari kertoo.

Rauhallisesti ylös asti

Jarin mukaan tytär oli ketterämpi menemään, mutta mies onnistui kiipeilyssä hyvin itsekin. "Ainoastaan yksi radoista oli niin vaikea, etten päässyt ylös asti. Tarttumakivet olivat liian pieniä. Eniten kiipeily otti käsille ja viimeinen nousu nosti jo hienkin pintaan", Jari kertaa.

Jari suosittelee rohkeasti kokeilemaan lajia, jos kiipeily yhtään kiinnostaa. Rauhallisuus ja positiivinen asenne auttavat. "Kiivetessä on turha lähteä hosumaan. Reitti kannattaa katsoa rauhassa ja miettiä ensin mistä kohtaa kiipeää", Jari vinkkaa.